Puntarilla pitkästä aikaa

Puntari, vaaka, elopainonnäyttäjä – mitä nimitystä siitä nyt haluaakaan käyttää. Sellaisella kävin pitkästä aikaa. Eikö joulun jälkeen oli juuri sopiva aika tehdä tilannekatsaus nykyhetkeen? Edellinen kerta taisi olla joskus alkusyksystä. Eipä sille elopainon tietämiselle muutenkaan ole kovin suurta tarvetta nykyisin – miksi olisi?

Aihe on kuitenkin jollain tapaa ikuisesti kiinnostava, vaikkei lukema olisikaan merkityksellinen. Ja monelle lukema on merkityksellinen, vaikkei siitä puhuisikaan. Siksi kai halusin tämän tekstinkin kirjoittaa. Mun painoni on vaihdellut kuluneen parin-kolmen vuoden aikana kymmenen kilon sisällä vähän niinkuin koko ajan. Moni asia vaikuttaa siihen, minkä lukeman vaaka sulle läväyttää. Kuukautiskierto, tehdyt treenit, syömiset, nukkumiset ja vuorokauden aika, noin niinkuin mainitakseni muutamia. Terveydentila ja mahdolliset lääkitykset on mainittava myöskin. Enää pitkään aikaan mun sydämeni ei ole pysähtynyt, vaikka paino heittäisi parikin kiloa eri viikoilla. Ja oikeastaan olen myös vuosien aikana oppinut tuntemaan kroppaani paremmin, ja mun paino tosiaan vaihtelee hyvinkin aktiivisesti. Painon nouseminen ei tarkoita automaattisesti lihomista. Eikä laskenut paino tarkoita sitä, että kylläpä on läskiä lähtenyt. Paino on vaan paino – vaihtelee niinkuin moni muukin asia tässä elämässä.

img-20161224-wa0005

 

Salitreenaamien aloitettuani kaikki ei ollut näin selkeää, mutta onneksi niistäkin ajoista on päästy. Oli pienoinen ristiriita tehdä pään sisällä se työ, että paino tosiaan mahdollisestikin nousee, kun alkaa tosissaan nostella puntteja ja syömään ruokaa. Ja vieläpä vähentämään aerobisen määriä. Nykyisin homma on ihan selkeä. Mieluummin painaa enemmän, näyttää sporttiselta ja voi hyvin, kuin että painaa mahdollisimman vähän, mutta on ulkoisesti löysä ja vointikin aika heikko. Ja tiedättekö, mikä on ihan kaikista tärkeintä? Taisin kirjoittaa siitä jo viime vuonna samoihin aikoihin kirjoituksessani nimeltä: toivotuissa mitoissa (klik). Tärkeintä on terveys. Koska terveen kropan on mahdollista ilmentää sun omia valintoja. Terveenä sä olet juuri sitä mitä syöt, ja kuinka elämääsi elät. Voit välittää siitä tai sitten et, sun valinta. Mä välitän. Ja siksi huonostoi toimiva kroppa oli mulle tosi raskas juttu kokea.

Jo vuosi sitten, pahimmista kilpirauhasoireista päästyäni arvostin niin paljon omaa hiljalleen paranevaa oloa, että puntarin lukema ei tuntunut enää hyvinvointiani eniten määrittävältä tekijältä. Sen sijaan, tuntuu hyvältä olla terve. Tuntuu hyvältä, kun voi itse vaikuttaa. Tuntui hyvältä, kun pystyi treenata ja kun olo oli freesi, kroppa alkoi taas ilmentää kaikkia tekemiäni valintoja sekä treenin että ruokavalion suhteen. Tuntui niin siistiltä, kun treenit tuotti taas tulosta ja voimatasot palasivat!

screenshot_20161223-072027

En tule pääsemään tuosta vajaatoiminnasta koskaan eroon, ja kuten tänäkin syksynä todettu, arvot heittelevät toisinaan ja saivat mut ihan hetki sitten taas hetkeksi voimaan pahoin. Hitsi vie, kun vaan nyt oppisin tarpeeksi ajoissa hakeutumaan lääkäriin, ettei oireet menisi niin pitkälle. Joka tapauksessa, tuntuu, että tämänhetkinen terveydentilani on kuitenkin kokonaisuudessaan paras ikinä. Tarkoitan siis sekä henkistä että fyysistä terveyttä. Ja sitä ei kyllä puntarin lukemasta voi tietää. Ai mitä tarkoitan vai?

Painoin jouluna 2013 56kg. Mielestäni aika vähän. Koin kuitenkin jonkinlaista tyytymättömyyttä. Kaksi vuotta myöhemmin jouluna 2014 painoin tasan 62kg. Olin aloittanut vastikää Fitfarmilla, ja tehtiin kovasti työtä, jotta pääsisin tuosta puntarin lukeman tutkailusta irti. Tästä vuotta myöhemmin joulun 2015 tienoilla vaaka näytti 65kg. Takana oli kuitenkin pitkä puolivuotinen ja useamman kilon pudotus kesäkuukausilta. Taustaa tietämättä voisi luulla, että olen vaan lihonut kolmessa vuodessa. Tuo 65 kiloa oli kuitenkin mulle merkki terveyden palaamisesta. Turvotus laski hiljalleen ja aineenvaihdunta lähti taas liikkeelle. Vitsit mikä fiilis! Aloin tuntea hyvää oloa pikkuhiljaa. Ja tämä olo kuuskytviiskiloisena oli niin paljon parempaa kuin silloin kolme vuotta sitten kymmentä kiloa kevyempänä. Kantapän kautta opittua, mutta pakko sanoa: paino ei tosiaankaan tee sua onnelliseksi. Terveys voi tehdä.

20161226_081127

Ja mitäkö painoni näytti tänä jouluna 2016 vai? – 61.8kg. Ei suuria ajatuksia tai tunteita. Yhtä hyvin se olisi voinut näyttää 59kg tai 65kg. Arvelin itseasiassa painavani jotakuinkin 64kiloa. Ei sillä niin väliä. Sen sijaan toivon, etten hukkaa tätä olotilaa enää milloinkaan.

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Ootko muuten huomannut, että myös tänne portaaliin on tullut tykkäysmahdollisuus. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jotka klikkaamalla voi kertoa, jos pidit kirjoituksestani. Kiitos <3

Milla

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 25
Tykkää jutusta