Kuinka saavutin tavoitteeni – onnistumistarinani vuodelta 2016

Toisinaan on hyvä pysähtyä ja katsoa ajassa vähän taaksepäin. Iloita onnistumisista ja saavutuksista, jopa taputtaa rehdisti itseään olalle ja sanoa ääneen: hyvä minä! Tiedättekö, mikä oli omalla kohdallani vuoden 2016 huikein saavutus? Niin, taidatte tietää. Ehkä olen kertonut siitä jo liikaakin. Mutta on myös mahdollista, että siellä joku jokunen uusi lukija, joille tämä ei ole niin tuttu tarina. Ja ehkä sustakin, ihana vakituinen lukijani, on kiva lukaista läpi tiivistetysti koko mun matkani bodyjam-ohjaajaksi. Niin, mielestäni se on tämän vuoden huikein saavutus. Koen sen olevan oma onnistumistarinani kuluneelta vuodelta. Ja haluaisin nyt tiivistää matkani kohokohdat tähän kirjoitukseen. Saanhan kertoa lisää?

Screenshot_2016-03-22-17-43-34-1

Alkuvuodesta 2016 kävin vielä normaalisti asiakkaana jamitunneilla. Rakastan lajia ehkäpä yli kaiken, ja oli huikeeta, kun tutustuin tunneilla toisiin samanhenkisiin. Kyllä vain, bodyjam on tuonut mulle uusia ystävyyssuhteita, aika ihana juttu. Kuvattiin kavereiden kanssa jamivideoita ja pääsin aina välillä tunneilla lavalle varjo-ohjaamaan. Kipinä ohjaajuuteen ja rakkaus lajia kohtaan on tunneilta löydettyä taikaa, huikeilta ohjaajilta saatua fiilistä.

Kevättalvella 2016 päätin, että mä haluan BodyJam-ohjaajaksi. Kaikki on mahdollista – ei muuta kuin pienin välitavoittein kohti sitä! Huhtikuussa aloin harjoitella omatoimisesti ohjaamista. Otin silloisesta ohjelmasta koko ekan puolikkaan haltuuni. Havainnoin tarkasti tunneilla ohjaajien tekemiä liikkeitä, ennakointia, puhetta – kaikkea. Ja harjoittelin tätä kautta ohjaamaan puolen tunnin pätkän bodyjam76 -ohjelmaa. Halusin jotenkin päästä selville, tuntuisiko ohjaaminen itselleni luonnolliselta ja hyvältä. Tai ylipäänsä mahdolliselta! hehe. Pyysin siis tuttuja ja jokusen tuntemattomammankin harjoitusasiakkkaaksi tanssimaan mun ohjaukseeni.Palaute heiltä oli hyvää, ja oma fiilis tuntui luottavaiselta, joten olin valmis seuraavaan etappiin..

 

Snapchat-8688111377428522278

 

Oli ollut puhe, että omalla salillani saatetaan mahdollisesti tulevaisuudessa tarvita uusia BJ-ohjaajia, joten kun sain harjoiteltua pätkän uskottavaan kuntoon, otin yhteyttä kuntosalini ryhmäliikuntavastaavaan. Toukokuussa lyötiin siis lukkoon näytetunnin pitäminen. Peruskoulutuksiinhan voi mennä joko kuntosalin lähettämänä tai yksityishenkilönä. Ajatuksena oli, että käyn näyttäytymässä tulevaisuutta varten. Ehkä kuntosali lähettää mut koulutukseen, jos tarve uudelle ohjaajalle todella ilmenee. Ja toisaalta, jos menen yksityishenkilönä, olen ainakin käynyt esittäytymässä jo tässä vaiheessa. Näytetunti meni hyvin. Se pidettiin tietysti ilman asiakkaita, ja katsomassa / arvioimassa oli salin henkilökuntaa. Jätin yhteytietoni lyhyen haastattelun jälkeen.

Kuun toisella puolen, juuri ennen kuin siirryttiin kesäkuuhun, startattiin kaverini kanssa vielä matka kohti Myyrmäkeä. Sain vinkin eräältä LM-ohjaajalta, joka on itseasiassa myös entinen ff-bloggaaja, että Myyrmäen Fressillä järjestetään Les Mills -inspiraatioilta. Kohdennettu juuri mun kaltaisilleni tyypeille, jotka haluavat Lm-ohjaajiksi! Lähdin innoissani matkaan BJ-ystäväni kanssa, ja kuten todettu, ei ollut turha reissu. Kun ilmoittautui tapahtuman yhteydessä peruskoulutukseen, sen sai paljon edullisemmin kuin normaalisti. Näin hetkeni tulleen, ja tein päätöksen, jota olin kypsytellyt koko kevään ajan. Ilmoittauduin seuraavaan BodyJamin peruskoulutukseen, joka tulisi olemaan syyskuun lopulla. Ilmoittauduin siis yksityishenkilönä, sillä koin sen olevan ainakin siltä kannalta stressivapaa tapa, että mulla on aina takaporttina vaihtoehto vetää käsijarru päälle, jos juttu ei tunnukaan omalta. Ei olisi mitään kuntosalin tuomaa velvoitetta onnistua ja sitoutumusta ohjata esimerkiksi koko seuraavaa kautta. Yksityishenkilönä koulutukseen lähteminen oli toki kalliimpaa, mutta etuna tuli tietty rentous ja vapaus.

Välissä elettiin kesäloma, ja kävin fiilistelemässä ohjaushommia välillä varjo-ohjaajana jumppasalissa ja muutamaan otteeseen jopa puistojumpassa! Uskotte ehkä, että odottavan aika on pitkä, mutta onneksi tuo odotus tapahtui kesällä ja loma-aikaan. Oli niin paljon kaikkea muutakin.

20160630_182001

Syyskuu oli jännittävä kuukausi. Olin saanut sähköpostilla tiedon, että materiaalit koulutusta varten saapuvat 10 päivää etukäteen, eli laskuoppieni mukaan niiden olisi pitänyt tulla syyskuun puolivälissä, kun koulutus oli 24-25.9. Näin tapahtuikin, ja sen jälkeen, kun olin ensimmäistä kertaa kirjautunut portaaliin ja ladannut materiaalit koneelleni, en paljon muuta elämää viettänytkään. Koulutusta edeltävät päivät kävin normaalisti töissä, mutta käytin kaiken vapaa-aikani uuden ohjelman harjoitteluun. Oli ihan hitsin paljon kysymyksiä ilmassa. Jos oot joskus ekaa kertaa katsonut master classia, tiedät ehkä, mistä puhun. Master classissa materiaalit on käännetty jälkikäsittelyssä toisinpäin. Eli kun Gandalf ystävineen tanssii lavalla, ja asiakkaat lattiatasossa, video on jälkeenpäin käännetty peilikuvaksi. Ihmettelin ihan vain pikkuisen, kun Gandalf puhuu oikeasta jalasta, ja tekee itse oikealla – asiakkaat vasemmalla?! Siis, mitä hemmettiä. Mikä jalka mulla nyt sitten pitäis olla, kun oon ruudun ääressä? Teenkö mä tässä nyt siis ohjaajan puolta vai asiakkaan? Normaalistihan, kun ohjaa, niin puhuu esimerkiksi, että oikea jalka johtaa, vaikka itse tekeekin koko ajan vasemmalla. Koska asiakkailla se on oikea ja kaikki ohjaus tehdään asiakkaan puolia ajatellen. Mutta toi video sai mut hetkeksi ihan pyörryksiin.

No, onneksi mulla on tukiverkkoa olemassa, ja pistinkin sitten koodia menemään konkariohjaajille. Siis, että mikä jalka ja kumpi puoli, mitä mun pitää tehdä :D? Oon niin kiitollinen kärsivällisistä vastausviesteistä ja vinkeistä, joilla sain ohjelman haltuuni ennen koulutusta. En tiedä, kuinka sellaisten tyyppien kävi, jotka joutuivat ihan omin neuvoin selvittämään kaiken. Mä en olis kyllä osannut järkeillä näitä juttuja oman pääni sisällä. Kiitos siis just sulle, jos oot jollain tapaa auttanut mua tässä jutussa!

Koulutusviikonloppu oli todella intensiivinen. Ja vaikka oli kivaa tanssia ja opetella ohjaamista, olin kotiin palattuani ihan väsynyt. Toinen jopa ihmetteli, enkö ole onnellinen saamastani PASS-paperista. Olin mä, mutta sunnuntai-iltana olin kaikista eniten vain unentarpeessa. Onneksi olin ollut kaukaa viisas, ja otin seuraavan maanantain vapaaksi töistä. Sai palautua rauhassa. Ja maanantaina levänneenä sen tajusi jotenkin kirkkaammin – sain oikeasti alkaa ohjata tunteja oikeille asiakkaille! JEE!

 

screenshot_20160925-170701

Seuraava haaste olikin saada tunteja jostakin ohjattavaksi. En ollut stressannut asiaa etukäteen, sillä halusin edetä askel kerrallaan. Turhaahan se olisi ollut vouhottaa tulevista ohjauksista, jos en vaikka olisikaan ylipäänsä läpäissyt koulutusta. Aloin siis soitella saleille ja pistää sähköpostia niille, jotka eivät vastanneet. Aloitteleva BodyJam-ohjaaja hakee hommia, kaikki mahdollisuudet kiinnostaa!

Sain mahdollisuuden. Heti tiistaina. Ja siitä heti sunnuntaisin. Tottakai mua jännitti ja vähän kauhistuttikin. Mutta en tehnyt mieli vetää käsijarrusta, ei kertaakaan. Siitä vaan rohkeasti eteenpäin eli ohjaamaan! Sillähän sitä varmuutta tulisi lisää. Sain myös muilta saleilta satunnaisia sijaistuksia. Koko lokakuu meni jammaillessa ahkerasti. Aloin kuvata lisenssivideotakin hyvissä ajoin. Jotenkin koin, että se olisi kiva saada kuvattua mahdollisimman pian – siis silloin vielä, kun asiakkaatki on innoissaan meneillään olevasta ohjelmasta. Ja onnistuin tässäkin tavoitteessa. Video lähti arvioitavaksi lokakuun lopulla ja palasi marraskuun alussa. Kuudes päivä marraskuuta olin virallisesti lisensioitu BodyJam-ohjaaja. Ai, että. Tuntui hyvältä. Koko syksyn ajan on riittänyt joka viikolle ohjauksia. Oon tarttunut kaikkiin mahdollisuuksiin ja hoitanut työni mahdollisimman hyvin. Ja kyllä vain, kaikki huipentui lopulta siihen, että sain kevätlukkariin oman tunnin omalta saliltani. Sieltä, josta kaikki on lähtenyt. Rakkaus lajiin ja kipinä ohjaajaksiryhtymiselle.

screenshot_20161228-092322

Oon niin kiitollinen kaikista mahdollisuuksista koko tänä aikana. Toivon, että musta välittyy ohjaajana intohimo lajia kohtaan ja toisaalta tietynlainen nöyryys, yritän kehittyä koko ajan, mutta melko alussahan tässä vielä ollaan. Mun kaltaiselle ihmiselle ohjaajan työn ei välttämättä ole se kaikista helpoin, mä kun haluaisin miellyttää kaikkia ja olla pidetty. Ja mitä nyt tässä elämässä on huomannut, niin ei kaikkia vaan voi miellyttää. Varmasti tulee niitäkin tilanteita eteen, kun joku lähtee mun tunniltani ei-niin-onnellisena. Toivon, että palautetta annetaan jatkossakin. Oon saanut sitä yllättävän paljon kuluneen syksyn aikana, ja sitä kautta tietysti pystynyt kehittymäänkin! Palaute on arvokasta, niin kehut kuin rakentavatkin kommentit.

Sellainen oli mun tarinani BodyJam-ohjaajaksi. Kaikki on mahdollista, kun vaan tarpeeksi haluaa. Aikaa, energiaa ja tahtoa se vaatii. Mutta nöyrä mieli ja ilon ja positiivisuuden kautta tekeminen tuottaa varmasti tulosta. Kun pohja on nyt olemassa ja raamit keväälle luotu, on seuraava tavoite tosiaan kehittyä ohjaajana. Luoda omaa tyyliä, saada rentoutta lisää ja luoda omaa asiakaskuntaa. Mikähän se salaisuus onkaan, jolla ihmiset saa tulemaan yhä uudestaan sun tunnille? ;)

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Ootko muuten huomannut, että myös tänne portaaliin on tullut tykkäysmahdollisuus. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jotka klikkaamalla voi kertoa, jos pidit kirjoituksestani. Kiitos <3

Milla

4 vastausta artikkeliin “Kuinka saavutin tavoitteeni – onnistumistarinani vuodelta 2016”

  1. Moikka Milla! :) Olen lukenut blogiasi pitkään ja kommentoinutkin aina välillä.. mutta nyt olis mulla oikeesti eräs tärkeä asia kysyttävänä. Sinähän siis työskentelet päiväkodissa? :) ja teet 8 h päivää? Ja syöt omat lounaat ja välipalat (ko)? Miten ihmeessä sinulla onnistuu syödä päiväkodissa omia eväitä? Miten esim aamut, kun olet syönyt oman puuroaamupalan, syötkö lounaan klo 11 vai? Koska itse jos syön aamiksen kotona klo 6-7 välissä, kova nälkä jo alkaa hiipimään siinä klo 10 pintaa… Vai saatko syödä omia eväitä lasten seurassa? Tätä minun on niiiiin pitkään pitänyt kysyä että kuinka sinulla onnistuu omat eväs syönti hommat töissä.
    Olisi tosi ihanaa jos vastaisit :) -Kiitos!

    • Joo oon päiväkodissa töissä ja perus työviikko se 38.15h. Mä syön aina omat eväät, kyllä vain. Ja oot siinäkin ihan oikeessa, että joutuu miettii noita hommia, kun on nimenomaan päiväkodissa töissä. Eli suunnittelen siis tarkasti etukäteen vuorosta riippuen omat syömiseni. Ollan sovittu tiimissä, että aamuvuorolainen syö klo 11, kun muut syöttää lapsia. Eli kun oon aamussa, syön aamupalan 7:15 ja sit lounaan klo 11 ja välipalan, kun työaika päättyy klo 14 kieppeillä. Toki siis noi työajat vaihtelee joka päivä ja välillä on enemmän lyhennyksiä ja toisinaan vähemmän. Mutta aamuvuoroissa siis homma toimii hyvin työvuoron ajan ja iltapäivän välipalan tuun sit jo kotiin syömään. Ja jos oon menny jo aikaseen aamuun, eli työt on alkanu klo 6, niin syön välipalan töissä sitten 8 jälkeen. Ollaan tiimissä sovittu, että jos on aikainen aamu, voi käydä tauolla siinä 8 aikoihin. Aamuvuoroissa ei siis ongelemaa, ruokaa saa 3-4 tunnin välein.

      Välivuoro on kaikista haastavain. Silloin kun oon töissä 8-16 syön aamupalan kotona mahdollisimman myöhään just ennen töihin lähtöä eli klo 7:45 ja sit lounaan heti kun vaan mahdollista klo 12-13 välissä – sit ku tauolle pääsee. Välipalan syön klo 15 tilanteen mukaan, joskus se on pihalla tonnikalapurkki nopeesti naamariin, ja joskus onnistuu jopa syödä ihan rauhaksiin sisällä. Vaihtelee niin tilanteen ja ryhmän mukaan.

      Ja iltavuorossa sit menee helpoiten kun voi syödä aamupalan taas just ennen ku lähtee töihin klo 8:30, sit lounas 12-14 väliin ja iltapäivällä onnistuu ku saadaa lapset ulos niin nopsaa hakee se iltapäivän välipala 15-16 välissä. Mutniin. Kieltämättä tossa työssä on aina vaikee päästä syömään tai ylipäänsä siis tauolle. En mä itekää taukoja tauon vuoksi pidä, vaan haluisin vaan pitää verensokerit kunnossa ja voida ite hyvin. Joidenkin mielestä on epäammatillsita syödä omia eväitä lasten läsnäollessa, mutta ite koen, että lapsille on hyvä juttu, jos me aikuiset viihdytään ryhmässä niin hyvin, että taukoa mieluummin haetaan eväitä sinne ryhmään. Jos sait pointista kiinni :)

      Mutta siis noi ruuat joutuu miettii etukäteen joka päivä erikseen, ja sit ku työvuoro tosiaan vaihtuu päivittäin, niin ei oo minään päivänä samaan rytmiä. En tykkää siitä, mutta eipä sille mitään voi.

  2. Hei kiitos tosi paljon Milla kattavasta vastauksesta! :) Joo, siis tosiaan tämän työn haasteet on tosiaan tässä syönti/tauko asiassa. Sulla kuitenki tuntuu melko kätsästi nuo tauotukset menevän- ihanaa kun olet saanut sumplittua tiimikamujen kans noin! Voihan, meillä kyllä on ”hieman” erilaista. Eka tauko vasta siinä klo 12 paikkeilla ja siinä on sitten vähä enempi aikaa taukoilla ku lapset nukkuu. Meillä ei siis kukaan työntekijöistä harrasta mitään omien välipalojen syömistä, napsivat mitä napsivat..jotenka erillisiä taukoja ei siis ole järjestetty. En tosin ymmärrä miten ne jaksaa..?! Jotenki kai täytyisi vähän päästä juttelemaan/sopimaan tiimikamujen kanssa. Tosin mulla ja tiimikaverilla parhaimmillaan samana päivänä 10 lasta kerrallaan…jotenka ei oo kiva jättää työkamujakaan pulaan. On tämä jotenki hankalaa- ei voi muuta sanoa! Muutenki ku työskentelen siis alle 3 v kanssa on se vastuu aina suurempi. Meitä pieniä on yhteensä se 19, jotenka menoa riittää!!
    Olen sun kanssa niin samaa mieltä siitä että jos syöki omia eväitä lasten seurassa, niin itse työntekijä jaksaa paremmi tehdä kyseitä työtä kun energiaa riittää! Joku voi olla asiasta toki eri mieltä. Olen siis tähän asti syönyt päiväkodin lounaan (joka ei aina kovin useasti täytä proteiini yms jakaumat).. mutta semmosta se on!
    Oletko itse ollut kyselemässä/sumplimassa mahdollisia tauko asioita? Jotta omien eväitten syönti onnistuu.. vai oliko ne valmiiksi järjestetty?

    Ehkä mie jossai vaiheessa rohkenen avata suutani ja kysellä mahdollisuuksia tähän liittyen :)

    • Hmm. No, opettajan voin vaikuttaa koko meidän päiväjärjestykseen, nii silläkin lienee osansa. Me mennään pienryhmissä koko päivä, joten isokaan ryhmä ja suuri alle 3-vuotiaiden määrä ei oo hidasteena :-) Mulla toimii hätävarana se, että ottaa ryhmätilan kaappiin kaikkea lämpimässä säilyvää välipalaa, kuten tonnikalaa, heraa, pähkinöitä, hedelmiä, puurohiutaleita, riisikakkuja ym! Ei tarvii sitten lähteä tauolle tai erikseen syömään, vaan voi siinä sivussa sillain huomaamattomasti :D Ja siis ite käyn lounaan syömässä kahvihuoneessa, mutta muuten en oikeastaan pidä taukoja. Mutta tottakai oon suunnitellut ne päivärytmiin siten, että jokainen, joka haluaa, voi käydä lakisääteisellä. Ne vaan ei oo ne perinteiset 8:30 ja 13, vaan pienryhmätoiminnan puitteissa eri aikoihin ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 17
Tykkää jutusta