Yksin ravintolassa

Mulla on kevään jumppalukkarissa, eli toukokuun loppuun saakka, tanssitunnin ohjaus aina lauantaisin, mikä tarkoittaa sitä, että mun ja A:n yhteinen pitkä perinne lauantaipuntista ja -lounaasta ei toimi enää. Ollaan siis ennen tätä aiemmin aina lauantaisin menty aamupalan jälkeen menty tekee salitreeni ja siitä suunnattu syömään lounasta johonkin muualle kuin kotiin. Tykkäsin kovasti tuosta perinteestä, sillä ulkona syöty lounas toi aina vähän lisäenergiaa työviikon jälkeen kroppaan ja sai arkiruuista poiketen ihan lämmintä ruokaa treenin päälle.  Ja lauantaitreenit oli aina hyviä – tottakai, kun oli treenikaveri mukana. Tämä lauantaipuntti ja -lounas on ollut enemmänkin sääntö kuin poikkeus niin kauan kun ollaan yhessä treenattu.

Mutta nyt siihen tuli muutos. Koska mun tarvii nykyisin juuri siihen aikaan lähteä kohti tanssituntia, kun toi toinen suuntaa salille. Aluksi mietin, että ohjauksen ajankohta ei välttämättä ole kovinkaan hyvä. Niin hitsin kovasti tykkäsin meidän yhteisistä lauantaisuunnitelmista! Mua itseasiassa rehellisesti sanottuna harmitti, kun yhteinen lauantaitreeni ei enää onnistunut. Mutta nyt kun tässä on kuukauden päivät menty uudella toimintamallilla, huomaan luoneeni itseasiassa aika kivan uuden perinteen entisen tilalle. Lounastreffit mun itseni kanssa.

Snapchat-1354048620

Tuo jumppatunti sijoittuu edelleen aamupalan ja lounaan väliseen aikaan, joten mikäs sen luonnollisempaa, kuin suunnata tunnin jälkeen syömään johonkin. Ja koska oon jo valmiiksi keskustassa, vaihtoehtoja on enemmän kuin tarpeeksi. Eilen kävin keittolounaalla, edellisviikolla salaatilla ja sitä edellisellä Fitwokissa. Ja tiedättekö, huomaan nauttivani ihan vaan omasta seurastani. Kun on koko viikon vuorovaikutustyössä ja kotona vietät aikaa toisen kanssa, on oikeastaan tosi kiva hengähtää viikon päätteeksi ja olla hetki ihan vain omassa seurassa. Syödä jotain hyvää ruokaa, lueskella blogeja tai sanomalehtiä ja olla vaan kiireettömänä. Ja itseasiassa toi lauantai on aika kiva hetki hengähtää. Työviikko suoritettu ja lauantaiaamun ohjaus takana. Tiedossa kokonainen vapaailta ja sunnuntainen vapaapäivä. Fiilis 10.

Oon huomannut aiemminkin, että lounasseurana vain minä itse toimii oikein hyvin. Joululomalla kävin kahvillakin itsekseni. Samoin viime kesänä kokeilin Fazerin aamupalaa, kävin monella salaattilounaalla ja jopa pihviravintolassakin itsekseni. En vain ole oikeastaan puhunut siitä kovinkaan suureen ääneen aiemmin. On nimittäin tuntunut jotenkin kuitenkin vähän oudolta, ettei edes yritä kysyä itselleen seuraa, vaan lähtee tietoisesti yksin.

Snapchat-1490558613

Kai nää on sellaisia iän myötä tulevia ja pikkuhiljaa huomattuja juttuja, mutta täytyy myöntää, että jos ennen pidin itseäni kummallisena ja vähän nolonakin yksin lounastaessa, niin nyt en tunne kumpaakaan näistä. Niitä hetkiä, kun on yksin, mutta ei yksinäinen. Kai sekin on taito, että osaa nauttia omasta seurastaan, eikä aina tarvii ihmisiä ympärille. Mitä mieltä sä oot? Harrastatko sä lounastreffejä ihan vaan itsesi kanssa? Enkä mä nyt sitä sano, ettäkö olis pakko aina yksin mennä. Tiedoksi siis tampereen ystävilleni: oon aina lauantaisin 13 aikoihin lounaalla keskustassa, saa laittaa viestiä jos säkin sattumalta oot ;)

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Ootko muuten huomannut, että myös tänne portaaliin on tullut tykkäysmahdollisuus. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jotka klikkaamalla voi kertoa, jos pidit kirjoituksestani. Kiitos <3

Milla

6 vastausta artikkeliin “Yksin ravintolassa”

  1. Tärkeä taito tuo yksinoleminen ainakin mun mielestä. Mutta nautin siitä niin paljon!
    Viime syksynä erinäisten sattumusten kautta jouduin vaellusreissulla nukkumaan viimeisen yön ja vaeltamaan seuraavan päivän yksin, ilman että yhtään ihmistä tuli edes vastaan. Oli tosi avartava kokemus, joskaan ei henkisesti ihan helppo, kun oot tosiaan ihan yksin ajatuksies kanssa…metsässä 😅 Mutta kaikkinensa pienemmässä mittakaavassa itsekseen touhuaminen on myös kivaa. Esim. Shoppailu, treenaaminen, kahvittelu jne. Seuraavaks ajattelin mennä leffaan…yksin 😁

    • Vaeltaminen itsekseen kuulostaa kyllä aika hurjalta! Mun on joskus vaikea olla ihan vaan kotona tekemättä mitään ainoastaan omien ajatusten kanssa, joten vielä jossain vieraassa paikassa sais kyllä olon varmasti aika turvattomaksi jotenkin. Mutta kasvattavaa kyllä, jos sellaisen kokee, en yhtään epäile! Mä olin juurikin itsekseni kiertämässä kirppareita ja muuten vaan ostoksilla, kun tää sun kommentti tuli. Vähä hymyilytti kyllä, osu niin oikeaan paikkaan ;)

  2. Omassa seurassa lounastaminen on rentouttavaa. Shoppailua harrastan oikeastaan vain yksin. Ei tarvitse odotella ketään tai toisinpäin ja saa sovitella rauhassa vaikka 10x jos siltä tuntuu! 😂

    • Toi shoppailu on mullakin toinen sellainen, jota oon aina tykännyt tehdä yksin! Jotenkin pystyy enemmän rauhassa katsoa just niitä juttuja, mitkä itseä kiinnostaa ja sit jos alkaa kyllästyttää (niinku mua monesti kaupoilla tunnin jälkeen) niin voi sit vaan lähteä kotiin :D haha.

  3. Mä tykkään käydä varsinkin kahviloissa, mutta välillä myös syömässä ihan itsekseni.

    • Hyvä kuulla, että meitä on muitakin :-) Ja kun oon katsellut ympärilleni kahviloissa / lounaspaikoissa, niin kyllä siellä aina joku toinenkin on ihan vaan omassa seurassaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta