Onko vielä laadukasta varhaiskasvatusta?

Luit ehkä vuoden alkupuolella kovasti kohahduttaneen Helsingin sanomien lehtiartikkelin liittyen varhaiskasvatusalalla työskentelevien väsymiseen työssään. Umppu otti kirjoituksessaan kantaa asiaan, ja en voi väittää, ettenkö olisi samantien sännännyt lukemaan sekä Umpun postauksen aiheesta että kommenttiboksin sisällön – keskustelu asiasta on aina kiinnostavaa!  Nyt iltasanomat oli puolestaan nostanut aiheen uudestaan esiin artikkelissaan, jossa niinkin laadukkaalta keskustelupalstalta, kuin vauva.fi:stä oli poimittu kommentteja ja koostettu niistä jokin lista. Raskas päiväkotiarki ja alipalkatut lastentarhanopettajat, minä muiden mukana. Mediasta löytyy koko ajan lisää merkkejä siitä, että laadukas varhaiskasvatus on vain sanahelinää, ja todellisuudessa hommaan väsyy jokainen osallistuja, niin lapset kuin työntekijätkin.

Mutta onko kuitenkaan näin? Mitä jos mä kertoisinkin tänään hyviä uutisia? Kyllä vain: On olemassa laadukasta varhaiskasvatusta.

Itse asiassa, haluan kertoa suoraan, että moni lastentarhanopettaja lähinnä kauhistuu tällä hetkellä jylläävistä keskustelusta netissä ja perhekahviloissa. Yleistetään liikaa, käsitykset vääristyvät ja kohta ihmisiä pelottaa tuoda lapsiaan päiväkotiin. Aluksi ajattelin, etten ota kantaa koko aiheeseen. Antaa keskusteluiden jäädä omaan arvoonsa, sillä eiväthän ne edusta arkea, jota oikeasti päiväkodeissa eletään. Pari viikkoa annoin asian olla, mutta nyt kun asia oli otettu toistamiseen mediassa niin räikeästi esiin, koin, että mun oli vähän päästävä korjaamaan käsityksiä. Lukeehan mun blogiani kymmenet tuhannet ihmiset kuukausittain. En voi pelastaa koko maailmaa, mutta kenties korjata edes muutaman ihmisen käsityksiä aiheesta.

IMG-20161027-WA0003

Haluan siis kertoa sulle hyviä uutisia. Ne perheet, jotka ovat valinneet päivähoidon varhaiskasvatuksen muotona, ovat tehneet hyvän valinnan. Päiväkodissa arki toimii suunnitellusti lapsiryhmän tarpeita vastaavalla tavalla. Huolehdimme lasten perustarpeista, ulkoilemme, liikumme, leikimme ja hyödynnämme ryhmää erilaisten taitojen harjoitteluun. Syliä on aina tarjolla, on aikaa havainnoida lapsia ja kuunnella heidän mainioita ajatuksiaan. Ne, jotka eivät vielä puhu, tulevat kuulluksi muiden keinojen kautta. On iloa ja naurua, mutta myös pettymyksiä ja lukuisten yritysten kautta oppimista. Oivallamme ja opimme yhdessä niin monen monta taitoa arjessa. Aikuiset keskittyvät lapsiin, ovat heitä varten.

Tottakai missä tahansa työssä tulee poikkeustilanteita, jos esimerkiksi flunssaepidemia kaataa työntekijöitä petiin. Mutta niidenkin varalle on tehty etukäteen suunnitelmia, kuinka toimimmme, jos joku puuttuu. Mua suorastaan hävettää, jos saman ammattikunnan edustaja nostaa kädet pystyyn ja kertoo, että jokin kohta päivästä on kaaosta vuodesta toiseen. Tai ettei ulos päästä, koska joku puuttuu. Öhm. Meillähän on mahdollisuus vaikuttaa työhömme, kehitellä mitä tahansa keinoja, joilla arki on miellyttävää ja sujuvaa sekä lasten että työntekijöiden kannalta. Valittamisen ja keskustelupalstoilla huutelun sijaan kehottaisin tarttumaan ratkaisukeskeisesti oman työn tarkasteluun, pohtia uusia tapoja ja keinoja toteuttaa arkea. Uskokaa pois, sellaisia on.

Päiväkodit mahdollistavat vanhempien työssäkäynnin ja opiskelun, mutta lapsen näkökulmasta sen tarkoitus on nimenomaan tarjota varhaiskasvatusta. Ei päiväkodissa vanhempien tai työntekijöiden ehdoilla mennä, vaan nimenomaan lasten. Havainnot, suunnitelmat ja toiminta tehdään heitä varten. Tuemme jokaisen lapsen kasvua,  kehitystä ja oppimista. Ja uskokaa mua, on ehdoton edellytys, että työntekijät ovat koulutettuja. Sekä lastentarhanopettajia että lastenhoitajia tarvitaan, ammatti-ihmisiä tiimityöskentelyyn tukemaan jokaisen pienen yksilön varhaisia vuosia. Tiesitkö, että ne aivan ensimmäiset vuodet ovat kaikista tärkeimmät koko kehityksen kannalta? Niin, älkää nyt  hyvät ihmiset toivoko, että alle 3-vuotiailta vietäisiin opettajat ryhmistä resurssipulaan vedoten. Hyvään varhaiskasvatustiimiin kuuluu sekä lastentarhanopettaja että lastenhoitajia. Joku kun oli ihmetellyt, eikös se nyt ole ihan sama, keitä siellä niitä lapsia syöttää ja pukee. Niin, ei todellakaan ole. Lienee selvää, jos kysymyksen esittääkin jo tuohon tyyliin. Varhaiskasvatuksen suunnittelu ja toteuttaminen todellakin vaatii kasvatusalan ammattilaisia, niin korkeakoulutettuja kuin ammattikoulustakin valmistuneita.

Snapchat-7277757987405153009

Itse koen pienten pedagogiikan ehkä eniten rakkaaksi työssäni juuri nyt. En voi olla korostamatta sen tärkeyttä. Ja oon kyllä onnellisessa asemassa siinä mielessä, että pääsen toteuttamaan visioitani ja arvoja työssäni! Ja miksi väitän, että laadukas varhaiskasvatus ei ole vain sanahelinää, niinkuin välillä mediassa annetaan ymmärtää? Siitä syystä, että olen koko työurani ajan nähnyt ja ollut itse toteuttamassa laatua. Olen edelleen. Enkä todellakaan kehtaisi kertoa olevani lastentarhanopettaja, jos oma kokemukseni olisi se, että en voi tarjota laatua. Sehän on pitkälti musta itsestäni kiinni! Hyvällä suunnittelutyöllä ja vahvan tiimin avulla pystyy melkeinpä mihin tahansa. On toki totta, että sairastumisia tulee itse kullekin ja aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, mutta niinhän on jokaisella työpaikalla. Jokainen päivä ei ole kuin oppikirjasta. Ei tarvitsekaan olla. Mutta jos halutaan tehdä laatua, luodaan etukäteen vaihtoehtoisia suunnitelmia. Suunnitelma B ja C -mitä tehdään erikoistilanteissa, jotta arki toimii niinkuin poikkeusta ei olisikaan. Suunnitelman avulla vältetään kaaos ja lapsilla on hyvä olla. Uskotteko, kun kerron, että työurani aikana ei ole kertaakaan käynyt siten, että ulos ei olisi päästy meistä aikuisista johtuvista syistä? Jep, totta se on. Avainsanoja: tiimityöskentely, pienryhmätoiminta, suunnittelu ja sitoutuminen työhön.

Moni uupuu työhönsä, mutta onko se loppupeleissä nimenomaan päiväkoti, jossa ihmiset ei jaksa? Uskaltaisin väittää, että ei. Varmasti kaikilta aloilta löytyy työhönsä, itseensä tai ylipäätään elämään kyllästyneitä ihmisiä. Kasvatusalalla se on tietenkin erittäin harmillista, jopa haitallista. Mutta olen sitä mieltä, että moni asia lähtee itsestä. Täytyy olla työ ja vapaa-aika erikseen, mielekkäitä harrastuksia, ja hyvä terveys. Ja tottakai halu työskennellä lasten kanssa, täytyy jaksaa aktiivista vuorovaikutusta. Silloin sä jaksat myös päiväkotityössä.

Voi toki olla, että olen vain nuoruuden innostuksissani edelleen, kun viides vuosi lastentarhanopettajana on käynnissä, mutta olen koko ajan kokenut ja koen edelleen mitä enemmän työvuosia tulee lisää, että voin itse vaikuttaa asioihin ihan valtavasti. Taidan olla aika uudistusmielinen, mutta täytyy myöntää, että monta uutta hyvää käytäntöä on luotu ihan vain sen takia, että olen rohkeasti lähtenyt kokeilemaan. Itse asiassa työn kehittäminen ja epäkohtiiin vaikuttaminen on eräs suuri motivaattori mun työssäni! Miksi asioita yritetään turhaan tehdä niinkuin 80-luvulla? Maailma on muuttunut, oppimiskäsitykset ovat muuttuneet ja lapset ovat varmasti muuttuneet myöskin. Vaikka edelleenkin toki lapsuuden itseisarvo on kaiken taustalla. Kehitän työtäni niin, että arki toimii ja lapsille voidaan tarjota heidän kasvua, kehitystä ja oppimista tukevia asioita. Uskotteko, kun kerron, että mulla ei ole työssäni väsymystä, kiirettä tai meteliä. Avainsanat edelleen: tiimityö, pienryhmätoiminta, arjen organisointitaidot ja päiväjärjestyksen kehittäminen. Ja itseasiassa tällaiset mediakohut saa mut vieläkin vahemmin kehittämään omaa työtäni, haluan olla se, joka puhuu päiväkotien puolesta. Haluan olla laadukkaan varhaiskavastuksen toteuttaja. Päiväkotien puolestapuhuja ja se ihminen, joka kumoaa näiden kamalien keskustelujen luomia väärinkäsityksiä.

Snapchat-1892196880

Jos jokin mediassa esitetty väite pitää paikkansa, niin se on tuo palkkauspuoli. Palkkahan on kyllä pieni, noin 2300e/kk. Tottakai toivoisi, että yhteiskunnassa arvostettaisiin kasvatustyötä paremman palkkauksen muodossa. Mutta siinä kohti, jos raha on suurin työmotivaattori, on varmasti valinnut alunperinkin ihan toisin. Mulla ei ole kyllä mitään valittamista. Ja uskallan todeta, että on olemassa laadukasta varhaiskasvatusta, paljonkin. Ettehän luo virheellisiä yleistyksiä ja käsityksiä muutaman lehtiartikkelin perusteella. Mieluummin se oma kokemus. Uskon, että jos niitä lähdettäisiin kyselemään, löytyisi paljonkin.

Kehottaisin arvostamaan lähtökohtaisesti sitä, että edelleen Suomessa lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen. Ihan jokaisella taustasta ja lähtökohdista riippumatta, se on suuri apu ja edellytys tasavertaiselle koulutien alkamiselle. Ja samaten kehottaisin olemaan onnellinen, jos sulla on työpaikka päiväkodissa. Varmasti oletkin. Muistetaanhan, että moni tekisi mitä tahansa, jotta pääsisi opiskelemaana alaa ja tekemään työtä, jota me saamme tällä hetkellä tehdä. Kasvatustyö on antoisaa ja tärkeää työtä – toivon niin kovasti, että muutamat epämääräiset lehtiartikkelit eivät kuomoaisi sitä faktaa, että meitä päiväkodeissa hyvin jaksavia, täydestä sydämestään ilolla työskenteleviäa kasvattajia on kuitenkin ihan valtava määrä Suomen päiväkodeissa. Uskallan väittää, että itseasiassa varmastikin valtaosa. Emme vain pidä meteliä asiasta. Koska miksi pitäisimme?

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Ootko muuten huomannut, että myös tänne portaaliin on tullut tykkäysmahdollisuus. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jotka klikkaamalla tuet blogini näkyvyyttä portaalissa, Kiitos <3

Milla

20 vastausta artikkeliin “Onko vielä laadukasta varhaiskasvatusta?”

  1. Vaikutat aivan ihanalta ihmiseltä ja lastentarhanopettajalta ♥ opiskelen itsekin lto:ksi nyt ekaa vuotta, ja näistä sun kirjoituksista tulee niin ihanan positiivinen fiilis – työstä voi nauttia noin paljon, ja voi vitsi kuinka kivaa mulla tulee sit olemaan tulevaisuudessa! sun elämä vaikuttaa sellaselta, jota haluaisin elää valmistuttuani eli paljon treeniä ja töitä, sopivasti kavereita ja myös omaa aikaa :-) tämä on ehdottomasti mun lempiblogi, ihanaa kevättä sulle Milla!

    • Kiva kuulla, että pystyn välittää hyviä fiiliksiä, vaikka aiheet kulkeekin nyt vähän blogin keskeisimmistä toiseen suuntaan :-) Ja kiitos, kun näit vaivaa ja jätit kommentin.

      Ota kaikki hyöty irti opinnoista ja kerää materiaalisalkkua työelämää varten! Se hetki tulee kuitenkin yllättävän nopeasti, kun niitä ideoita ja erilaisia tekniikoita saakin ottaa jo käyttöön. Aurinkoista kevään odotusta sinnekin, kiitos!

  2. Hei! Kiitos kivasta blogista! Tähän aiheeseen tarttuen, olen lastentarhanopettaja ja ollut tällä alalla kymmenen vuotta. Rakastan työtäni, enkä kuvittelisi tekeväni mitään muuta. Nuo artikkelit kyllä saavat tämän alan kuulostamaan kauhealta, mutta voin kyllä joitain niistä asioista allekirjoittaa. Vuosi sitten työskentelin tiimissä, jossa asiat eivät vaan toimineet. Yritin kaikkeni ja turhauduin kun yhteistyö työkavereiden kanssa ei toiminut. En aikaisemmin ikinä ole joutunut konfliktiin ja draamaan töissä ja minun oli vaikea saada homma toimimaan. Muut eivät myöskään olleet kovin motivoituneita ja jouduin hoitamaan melkein kaiken yksin. Päiväkodin johtaja ylisti työntekijää joka vain istui eikä tehnyt mitään. Yritin puuttua näihin epäkohtiin, mutta tuloksetta. Ryhmäämme myös lisättiin lapsia yli rajojen, mutta ei aikuisia. Lopulta sain burnoutin. Se tuli todella yllätyksenä. En uskonut että se voisi sattua omalle kohdalle. Kun palasin sairaslomalta, irtisanouduin. En suostunut enää jatkamaan kun mikään ei muuttunut. Lapsia tuli tietysti ikävä, mutta lapset ovat ihania kaikkialla. Myös vanhemmat olivat todella suloisia, ja heitä harmitti kun lähdin. Johtaja ymmärsi vasta jälkeenpäin miten paljon tein töitä ja aneli minua takaisin. Sain töitä toisesta päiväkodista ja olen viihtynyt todella hyvin. Tiimimme toimii loistavasti ja haluamme kaikki lasten parasta. Yksi opiskelijani kommentoikin että tiimityömme on todella hyvää. Yksi lempi motoistani onkin että jos tiimi toimii hyvin, muu työ sujuu itsestään. Vaikka olisi miten haastavia tilanteita töissä, ne hoituu kun yhteistyö työkavereiden kanssa toimii. Se miten mielekkääksi tämän työn kokee riippuu paljon itsestä. Ja oma mielipide pitääkin kertoa eteenpäin, se on myös velvollisuus, jos epäkohtia työssä kohtaa. <3

    • Hauska tietää, että siellä on muitakin opettajia ruudun toisella puolen!

      Kiitos kommentista ja loistavasta pointista sen sisällä. Voin ihan täysin allerkirjoittaa kyllä ton sun sanomasi siitä, että toimiva ja motivoitunut tiimi on ihan ehdoton edellytys sille, että arki kulkee. Oon itsekin (tottakai) toki työskennellyt myös sellaisissa tiimeissä, joissa ei oo niin hienosti homma toiminut. Tottakai se turhautti, kun itse on oikein perfektionisti ja periaatteessa vastuussa kaikesta. Mutta kuten sanottu, päiväkotityö on ennenkaikkea tiimityötä, ja jos yksi ei sitoudu, ei jaksa tai ei muuten vaa ole kiinnostunut ja sensitiivinen, on kahden (saati yhden!!) muun työn ihan todella raskasta…… Been there done that. Mua auttoi tieto siitä, että muutoksia oli luvassa tulevaisuudessa. Ja vanhemmilta + lapsilta saatu kiitos on aina palkitsevaa.

      Mahtava kuulla, että sä uskalsit itse hakeutua muutokseen, kerta se ei sun silloisessa työpaikassa tapahtunut. Oma terveys on kuitenkin aina tärkein! <3 Ja nyt pääset taas nauttimaan työnilosta, mikä on todella tärkeää, koska työarkeahan tämä elämä aika monen vuoden ajan on :D

  3. Äitini on ollut 20 vuotta töissä lastenhoitajana ja valitettavasti kaikki jutut mitä mediassa kirjoitetaan hän voi allekirjoittaa :( hän on ollut monissa päiväkodeissa pks seudulla ja kaikissa sama meno. Ketään ei kiinnosta puuhata lasten kanssa mitään, aikaa ei riitä mihinkään, vanhempia ei kiinnosta, työntekijöiden kesken huonot välit, jatkuvat poissaolot yms. Äitini on kovin kekseliäs ja aktiivinen ja tykkää järjestää lapsille toimintaa. Mutta sitä ei ollenkaan arvosteta ko alalla. Moitteita on vaan saanut, eikä hän viitsisi koko ajan tehdä opettajalle kuuluvia hommia. Pomoakaan ei kiinnosta, kun itse on samanlainen laiskimus. Äiti on todella uupunut ja monet itkut itkenyt työpäivien jälkeen, mutta tuon ikäisen on vaikeata enää alkaa alaa vaihtamaan. Sääliksi käy päiväkodin ahkeria työntekijöitä, kun ne ovat niin harvassa ja yleensä uupuneita.

    • Voiei, kuulostaa todella kurjalta tilanteelta. En oo ite ollu pk-seudulla töissä, joten en voi tietenkään tietää, mitä arki siellä on. Mediasta kyllä selviää, että todella tiukallehan noita resursseja koko ajan vedetään ja osassa kunnista suhdelukujakin kasvatettiin vastikään…

      Mä niin näen mielikuvissani sun äidin – mulla on tosi myönteinen kuva näistä ihanista, jotka ovat useamman vuosikymmenen tehneet työtä päiväkodissa ♡ Ja nimenomaan siis erotuksena niistä, jotka tekee ”kun on aina tehty näin” ja sitten ne, jotka tuovat kokemuksen myötä tulleita juttuja jakoon meille uusille ammattilaiselle, mutta ovat myös valmiita itsekin edelleen kehittymään työssä.

      Hitsi vie, toivotan voimia arkeen! Jos ympärillä on negatiivisuutta ja piittaamattomuutta, joutuu itse tehdä tuplasti töitä. Toisaalta kun sanoit, ettei ketään kiinnosta tai kukaan arvosta, niin kyllä aina jotain kiinnostaa ja lapset sekä suurin osa vanhemmista arvostaa kyllä ♡ Eivät välttämättä liian usein sano ääneen, mutta vanhempien kalleimmat aarteet on annettu meille päiväksi hoitoon, joten kyllä luottamusta, kiinnostusta ja arvostusta varmasti löytyy ♡ Se muakin on pitänyt pinnalla haastavampina aikoina.

  4. Mielenkiintoinen aihe. Veikkaan että riippuu juurikin paikasta. Hyvä jos homma toimii teillä. :)

    • Tällä hetkellä mun on kyllä niin hyvä olla työssäni että ♡♡

      Ja kuten sanoit, paikat voivat olla erilaisia. Sitä kautta voidaan myös nähdä mahdollisuus, että ihmiset tekevät sen arjen. Eli itse voi vaikuttaa moneen asiaan :-)

  5. Kuten jo facessa sulle kirjoitin, niin todella hyvä sekä tärkeä kirjoitus ja samaa mieltä sun kanssa!!!

    • Kiitos!! Vertaistuki on tärkeää. Kun yhdessä voidaan myös vaikuttaa niin paljon, sekä arkisiin juttuihin että ylipäänsä varhaiskasvatuksesta luotuihin käsityksiin :)

  6. En ole alalla, mutta halusin tulla kiittämään hyvästä kirjoituksesta.

    Itse seuraan ns. vierestä ihan toista alaa, yli kymmentä eri tiimiä ja heidän työskentelyään. Esimiehellä ja hänen toiminnallaan on hyvin suuri merkitys työntekijöiden viihtyvyyteen.

    Kaikilla näillä tiimeillä on samat edellytykset työskennellä. Toisissa paikoissa on pitkäaikaiset työntekijät, hyvä ilmapiiri ja hyvät työtehot. Toisessa taas kamppaillaan jatkuvasti kaikenlaisten ongelmien kanssa. Toisinaan ongelmat ratkeavat itsestään, kun esimies vaihtuu ja saadaan hyvä tilalle. (Kunhan myös työntekijät on prepattu paremmalle ”tuulelle”, vastaanottamaan uuden esimiehen ehdotukset positiivisesti,ei heti torppaamaan ne).

    Ongelmia on kaikkialla, on vaan usein ihmisistä ja siitä positiivisesta suhtautumisesta kiinni, miten helposti ilmapiiri paranee.

    • Kiitos sulle kun jätit kommentin!! :-)

      Sun kommentin viimeinen lause tiivistää kyllä loistavasti asian ytimen. Ja ite ainaki tietoisesti haluan olla sellainen työkaveri, joka jakaa hymyä, iloa ja tekemisen meininkiä. Olis aika raskasta sekä itelle että muille, jos ensimmäisenä aamulla töihin mennessä huokailis ääneen et ”hohhoi, ja oivoi….” Ihmiset talossa tekee ilmapiirin, kyllä!

  7. Tämä asia on meidänkin perheessä ajankohtainen. Lapsia on kaksi ja varhaiskasvatusta päiväkodissa on saaneet kumpikin. Kunnes muutimme uudelle paikkakunnalle, jossa minun työllistyminen onkin nyt sitten osoittautunut vähän vaikeammaksi kuin kuvittelin. Ensi syksynä esikoulun aloittava lapsi odottaa virikepaikkaansa nyt kuudetta kuukautta.

    Olemme nyt ”saaneet” todeta ettei jokaisen lapsen oikeus laadukkaaseen pedagogiseen varhaiskasvatukseen toteudu. Meille tarjottiin paikkaa kyllä; perhepäivähoidosta jossa lapsi saa olla silloin kun sinne mahtuu eli lapsia on vähemmän. Kieltäydyin, koska 5v ei tarvitse säilytyspaikkaa vaan kaikkea sitä osaamista mitä päiväkodeilla on tähänkin asti ollut tarjottavana ja jonka turvin minun kasvatustyöni on onnistunut.

    • Voi ei, onpa tylsä tilanne teidän perheellä just nyt! Eihän kohta eskarilainen tosiaan tarvii säilytyspaikkaa, vaan nimenomaan vertaisryhmää ja iän mukaista suunniteltua toimintaa sille ajalle, mitä vk-ympäristössä viettää.

      En tiedä, lähtikö teidän hakuprosessi nyt alusta uudelleen käyntiin, kerta ette ottaneet pph:n paikkaa vastaan, mutta voimia joka tapauksessa arkeen. Onhan kotikasvatuksessa puolensa ja esikoulusta alkaakin monen vuoden rupeama, kun lapsi on jatkuvasti osana ryhmää :)

  8. Itse näen varhaiskasvatuksen lähinnä näin äidin silmin, mutta ei ole ollut meidän päiväkodissa mitään valittamista koskaan! Toki en näe mitä kulissien takana tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Lapsi on aina iloinen ja kertoo kovasti mitä kaikkea on touhunnut päivän aikana. Kaikki päiväkodin työntekijät ovat todella ihania ja tuntuvat pitävän paljon ammatistaan.

    Ihan varmasti on niitä paikkoja, joissa yhteistyö ei toimi ja työntekijät uupuvat, mutta täytyy muistaa että niitä on ihan jokaisessa ammattiryhmässä! Mielestäni kannattaisi vaihtaa työpaikkaa, jos ei viihdy työssään tai tuntee uupuvansa. En ymmärrä miksi kukaan jää työpaikkaan, jossa on kurjaa?

    Mulla ei siis pahaa sanottavaa ainakaan meidän päiväkodista! Ja sä Milla vaikutat todella pätevältä ja loistavalta lastentarhaopettajalta :)

    • Sun lapsen päiväkoti kuulostaa juuri siltä miltä pitääkin – tyytyväinen lapsi ja hyvä vuorovaikutus kasvattajien välillä kertoo jo todella paljon toimivasta arjesta :)

      Kiva kun kerroit sun hyvän kokemuksen vanhemman näkökulmasta. Kuten sanottu- eipä niitä liikaa tuu varmaan jaettua. Toisin kuin noita negatiivisia yksittäisiä asioita….

      Kiitos myös kauniista sanoista ♡

  9. Tämä oli todella hyvä postaus ja kiva, että keskusteluun saadaan toistakin näkökulmaa. Itse uskon kanssa, että suurin osa varhaiskasvatuksen työntekijöistä tekee työtä ammattitaidolla ja laadulla, ja ainakin omat kokemukset vielä onneksi viittaavat myös siihen. En sano etteikö uupuneita tai epäammattimaista työntekijöitä olisi, mutta heitä on valitettavasti joka alalla.
    Pakko sanoa, että sun asenne työhön on ihana! Ja asenne vaikuttaa paljon, koska ratkaisu resurssiongelmiin ei todellakaan ole työntekijöiltä nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa. Ei mun työmoraali ainakaan antaisi periksi sellaiseen :D
    Näitä sun varhaiskasvatusta ja työtä käsitteleviä postauksia on muuten tosi kiva lukea, kirjoitat hyvin ja on hauska kuulla kokemuksia omasta (toivottavasti) tulevaisuuden ammatista :)

    • Kiitos palautteesta! Täytyy jatkossakin aina välillä poiketa blogin päälinjasta ja kirjoittaa varhaiskasvatusjuttuja… On kommenttejakin tullu ihanan paljon! :o

      Iloa opiskeluun. Eiköhän me näissä merkeissä myöskin olla vielä tekemisissä :-)

  10. Tämä on mielenkiintoinen aihe. Olit niin ihanasti kirjoittanut <3 Olet varmasti todella ihana ja luotettava lastentarhanope siellä teidän päiväkodissa. =) Luettuani tekstin, minun oli aivan pakko myös kommentoida kyseistä asiaa. Itse olen nyt 3 vuotta työskentelemässä tällä alalla lastenhoitajana :) Tämä ala on kerrassaan ihana <3 Toki on omia haasteita yms.. mutta kyllä se hyvä ja turvallinen arki lasten kanssa on mielekästä meille jokaiselle, lapsille ja meille työntekijöille. – Lasten takiahan me siellä päiväkodissa ollaan! :) Meillä täällä pk- seudulla kunta päätti / määräsi ottamaan alle 3 v. ryhmään lisää lapsia: 10 lasta / 2 kasvattajaa, vapaa päivien perusteella kuukausi v-päivien keskimäärä ok, mutta kyseiset v- päivät ovatkin satunnaisia.. jotenka yhtenä (tai aika monenakin) päivänä saattaa olla niin, että omalla hoitajalla on se 5 lasta koko päivänä tai: 10 /2. Eli näin meillä. Voin sanoa, että tämmösenä päivänä ei oikeasti jouda muuta tekemään kun hoitamaan pienokaiset perustarpeet :) Niin ja meillä on siis oikeastaan 2 alle 3 v. ryhmää.. eli luvut liikkuu siinä 20 paikkeilla.

    Mutta, kunhan vaan yrittää itse parhaansa :)

    • Joo kyllähän noita suhdelukuja aina räknätää sillain, että paperilla näyttää lailliselta, mutta käytännössä voi juurikin osua toi tilanne kohdalle, että kaikki lapset on samaan aikaan paikalla. Ja eihän ne lapset siellä läsnäollessa ole puolikkaita tai nollaseiskavitosia vaan ihan ykkösiä jokainen. Pienet jopa enemmän… Ite pyrin suhtautumaan tähän aina siten, että käytännössä kuitenkin, vaikka täyttöaste olisi korkea, niin käyttöaste on pienempi. Harvoin on niin, ettei kukaan tulisi myöhemmin tai ettei jotakin lasta haettaisi aikaisin tai joku olisi sairaana tai vapaapäivällä. Näitähän on aina ;) Sitten kun miettii, kuinka monta tuntia ne lapset oikeasti on samaan aikaan paikalla päivän aikana, ja silloin toimii pienryhmissä vahvasti, niin eipä sitä kaaosta usein tule. Vaatii toki vahvan lto:n, tiimin jay yhteisen suunnittelun, jotta homma toimii.

      Kiitos kommentista ja ihania hetkiä arkeen <3 Tehdään tärkeää työtä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 29
Tykkää jutusta