Miten käy kropalle, kun tanssii kuukauden putkeen?

Olen treenivuosien aikana kokenut jos jonkinlaisia treeninjälkeisiä kipuja. Kaikkihan tietää sen fiiliksen, kun on vetänyt lyhyitä sarjoja raskailla painoilla maasta, kyykännyt, juossut, pomppinut ja ties mitä. Aktiivitreenaajalla jumittaa ja särkee toisinaan johonkin, perussettiä. Mutta koskaan ennen en ole tanssinut näin paljoa näin lyhyen ajan sisään. Ja mun kroppa ei oo ihan pysynyt perässä tässä kaikessa – treeni tuntuu kropassa. Eikä välttämättä ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Itseasiassa mun kroppa ei oo varmaan koskaan ollut näin rikki, mitä se on nyt kuluneen intensiivisen tanssikuukauden jälkeen. Uskotteko?

Kerrataanpa siis esimerkiksi kuluneen helmikuun tanssimääriä. Ohjattuja tunteja vähän alta kymmenen. Sen lisäksi omatoimista tanssiharjoittelua lähes päivittäin. Viikonloput ovat kuluneet kokonaan tanssisalin ovien sisäpuolella. Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna otin itsekseni haltuun Sh’bam 27-ohjelmaa, toisena olin koko viikonlopun kestävässä peruskoulutuksessa, kolmantena pidin ensimmäisen oman tunnin, neljäntenä olin bodyjamin jatkokoulutuksessa helsingissä ja sen jälkeen muutinkin viikoksi kokonaan jumppasaliin opettelemaan uutta ohjelmaa. Kuluneen viikon aikana olen tanssinut päivittäin jotain kahden ja kuuden tunnin välistä.

Ja tässä ollaan.

Helmikuussa tuli pidettyä ainoastaan muutamia yksittäisiä lepopäiviä treenistä, niinäkin päivinä tuli jollain tapaa prosessoitua uusia ohjelmia. Ja niin, kävinhän mä siinä ohessa täysiä työpäiviä päiväkodilla. Vaikka eilen alustinkin blogitaukoani, niin näköjään mun oli jatkettava aiheen käsitteyä vielä tänäänkin. Edelleen ajankohtainen mulle itselleni. Ihmettelen vähän, miten sitä ei siinä vauhdissa lainkaan huomaa, kuinka kovaa menee? Vai onko se nimenomaan se vauhti, joka saa sut pystymään uskomattomiin suorituksiin. Vai olenko mä vain jonkinlainen perfektionisti ja asetan itse itselleni riman korkealle?

Emmä tiedä vastauksia. Mutta kovasta tahdista huolimatta, tai juurikin sen ansiosta, saavutin tavoitteeni helmikuussa. Sekä sh’bamin että bodyjamin osalta. Uudet ohjelmat ovat jotakuinkin hallussa, ja nyt maaliskuussa voi vaan keskittyä ohjailemaan. Kaksi ohjausta viikossa – ehkä pääsen salillekin taas jossain vaiheessa. Ennen sitä mun on kuitenkin päästävä näistä kroppakrempoista eroon.

Niin, tanssikuukausi tosiaan sai aikaan pientä kremppaa.

Hurjan tanssikuukauden jälkeen mun kiertäjäkalvosinvammani on nimittäin taas palannut. (kun katsoo ylläolevaa kuvaa, joka on otettu screenshottina videosta, niin en ihmettele yhtään :D) Vasen olkapää, joka on ollut vuodesta 2006 asti enemmän ja vähemmän kipeä, on taas ihan tulehdustilassa. Samoin mun alaselkä vasemmalta puolelta on sairaan kipeä, ihan kuin joku iskisi sinne koko ajan puukkoa. Että joo. Oon kyllä miettinyt, onko mulla huono kengät, huono tyyny, huono ryhti, vaivaako eripituiset jalkani taas aiempaa enemmän, olenko laiminlyönyt kehonhuollon vai muuten vaan tanssinut hassuissa asennoissa ja siksi särkee. Mutta kyllähän se vastaus on luettavissa ihan tuosta yläpuolelta, eikö vain. Ei siihen mitään ihmeellisyyksiä vaadita.

Kroppa ei oo tottunut noin hurjiin tanssimääriin, etenkin kun bamissa ja jamissa veivataan puoelelta toiselle ja ympäriämpäri kädet viuhuten kovalla sykkeellä, niin ei ihmekään, jos vähän tuntuu :D Maaliskuussa oma tavoitteeni onkin muistaa myös palautua sekä henkisesti että fyysisesti. Ja korjata tietysti noi tanssiasennot oikeiksi, ei siellä oikeasti vedetä tollaiseen yliojennukseen kättä, haha.  Mutta hei – huikea uus ohjelma Bodyjam80!!<3 Haluisitteko kuulla siitä jotain lisää? Mun ihan hirveästi tekisi mieli höpötellä siitä jotain, kun oon niin kaikkeni antanut sille viimeaikoina. Se ihastuttaa mua koko ajan enemmän, mitä paremmin pääsen siihen sisälle. Ootko sä päässy jo kokeilemaan?

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Ootko muuten huomannut, että myös tänne portaaliin on tullut tykkäysmahdollisuus. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jotka klikkaamalla tuet blogini näkyvyyttä portaalissa, Kiitos <3

Milla

2 vastausta artikkeliin “Miten käy kropalle, kun tanssii kuukauden putkeen?”

  1. Mä Milla kyllä osaan niin samaistua tohon sun innostukseen!! Alotin itse elokuussa ohjaamaan lasten ja nuorten liikuntatunteja (voimistelu,parkour,sircus&acro) oman päivätyöni ohella ja huomaamatta niitä omia treenitunteja ja ohjauksia vaan kertyi.Oon itsekin lto ja päivät vietän lapsiryhmässä päiväkodilla ja sen lisäksi ohjaan 10h-15h/viikko iltaisin ja viikonloppuisin.
    Jonkun aikaa sitä jaksaa painaa täysillä,koska se innostus ja palo siihen uuteen on kova. Oon edelleen super innoissani ja haluun olla hyvä siinä mitä teen,mutta oon myös joutunu muistuttaa itseäni kehonhuollon tärkeydestä ja levosta.Ja siitä suakin haluan muistuttaa. Meidän päivätyökin on jo aika kuluttavaa,joten itsekäs ,omaan napaan tuijottaminen sen levon osalta on myös tosi,tosi tärkeää.
    On ollu tosi mahtavaa lukee sun blogia ja samaistua noihin ”uuden uran” tuomiin fiiliksiin!!! Välil tuntuu,kun lukis omaa tekstiä☺ Jatka ihmeessä sun juttujen kirjottelua ja hehkuta sitä mikä tekee sut onnelliseksi!!

    • Moikka! Ja kiitos tositosi paljon kivasta kommentista :)

      Sulla on kyllä tosi hurjat noi ohjaustuntimäärät päivätyön päälle! Ehdottomasti täytyy muistaa myös rentoutuminen ja palautuminen kaiken tekemisen vastapainona.. jotenki sitä vaan ei osaa, ku sit vasta kantapään kautta. Aina pitää tulla kipeeks tai jotai särkyjä tms ennen ku huomaa et menee vähän kovaa. Siis omalla kohdallani – ei lainkaan huono et joku tulee välillä muistuttaa näistä. Ja mitä vertaisempi, sitä paremmin kolahtaa :)

      Itse asiassa tän päivän teksti syntyi vähä sun kommentin herättämien ajatusten myötä, kiitos siis myös inspiraatiosta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 12
Tykkää jutusta