On – off -suhde salitreenin kanssa

Koko alkuvuosi 2017 on eletty tosiaan otsikonmukaisessa on  – off -suhteessa salitreenin kanssa. Kun katsoin heiheiasta, selvisi, että tehtyjä salitreenejä on kertynyt koko vuodelle ainoastaan 15 ennen tätä kulunutta viikkoa. Nyt eletään suurinpiirtein viikkoa numero kymmenen, eli siitä nopeasti laskettuna selviää, että hyvin sekalaista on toi punttien parissa touhuilu ollut pitkän aikaa. No, syyhän on selvä: tanssi. Jouduin ja sain tanssia ahkerasti koko alkuvuoden. Uuden lajin haltuunotto ja koulutukset uusissa ohjelmissa vei oman aikansa, mutta vihdoinkin voin todeta näin julkisesti ääneen, että voin taas hetkeksi palata normaaliin moodiin!

Normaalihan tarkoittaa mulle sitä, että pääsen tanssiohjausten lomassa tekemään myös omat treenini salilla. Näiden kahden yhdistäminen toi mulle alkuun hiukan hankaluuksia, mutta löysin mielestäni aika toimivan systeemin juuri ennen tätä poikkeuksellisen ruuhkaisaa tanssikautta.

Nyt oon siis palannut  jotakuinkin tähän hyväksitodettuun, normaaliin, treenikiertoon takaisin! Edellisessä postauksessa taisin suunnitella kunnon lepoviikkoa tähän väliin, ennen salille siirtymistä, mutta lopulta huomasin, että puolikaskin viikko riitti. Fyysistä rasitetta enemmän mä stressasin nimittäin noiden uusien ohjelmien haltuunottoa. Kävi siis niin, että heti kun sain toisen kerran vedettyä bodyjam80 -ohjelman asiakkaille, ja selvittiin vielä hyvällä meiningillä, huomasin olevani valmis omiin treeneihini. Outo juttu, mutta niinpä on ihminenkin psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. En osannut aiemmin määritellä, mistä vähän kuormittunut olo johtui, mutta näin jälkeenpäin katsottuna se oli ihan selkeästi jännittämistä. Täytyy muistaa tämä, kun ohjelmat taas seuraavan kerran vaihtuvat – että rauhoitan muiden juttujen kanssa silloin.

Nyt kuitenkin on aika nauttia ohjauksista aina keskiviikkoisin ja lauantaisin, ja muina aikoina voin tehdä omia treenejä. Aloitin kierron nyt hassusti keskeltä viikkoa, ja vuorossa oli kädet. Yllättävän hyvin oli voimaa, vaikka treeniviikot on olleet tosi katkonaisia, ja kunnollisia ojentaja-hauistreenejä taisi olla ainoastaan kahdet kertynyneet tätä ennen. Perjantaina oli vuorossa olkapäät, ja tuntui kyllä jotenkin niin mahtavalta saada taas pusertaa voimajuttuja yläkropalla! Tunsi oikein, kuinka lihaksiin alkoi kertyä verta ja nestettä ja kaikkea mahdollista – ne on olleet ihan lötköt tanssimisen aikana. Salille paluu tuntui siis muutamalla sanalla kuvaten voimakkaalta, hienolta ja inspiroivalta!

Koska keskiviikkona ja lauantaina oli ohjaukset, pyhitin neljän peräkkäisen aktiivipäivän jälkeen sunnuntain ihan vain palautumiselle. Sunnuntaihan on periaatteessa ainoa mahdollinen päivä, jolloin voin ohjausten kannalta tehdä jalkatreenin, mutta se jäi nyt sitten ensi viikkoon. Ehkä mä kestän tän, ei tuu kokovartalokipsiä heti alkuun :D Vaikka mä rakastan tanssimista ihan hirveän paljon ja noi ohjaukset on mulle iso kunnia asia, niin jotenkin niiden lisäksi tarviin kuitenkin omat salitreenit. Tuli taas enemmän omanlainen olo ja kroppa tuntuu voimautuneelta – vaikea selittää, mutta ainoastaan positiivisia juttuja. Alkuviikosta selviääkin sitten, miten penkkitulokset on kokeneet kolauksia pari kuukautta kestäneen on-off-treenailun vuoksi. Sitä viittäkymppiä kohti olin jo kovaa menossa, mutta taas lähdetään tasoa alempaa vissiin, hehe. No, tavoitteetahan on niitä, mitkä motivoi.

Ehkä sä tiedät sen fiiliksen, kun pitkän tauon jälkeen pääsee taas normaaliin treenimoodiin kiinni – melko hienoa. Ja musta seki on hienoa, että nyt jotenkin hoksasin, että tämä mun salitreenailu menee jatkossakin varmasti vähän kausittain. Nyt voin melkeinpä kaksi kuukautta paahtaa täysillä omia treenejä, sillä ohjaukset ei vaadi niin paljoa enää valmistelua. Sitten kun koittaa miksausvaihe, täytyy harjoitella niitä. Ja kun ohjelmat vaihtuvat kesäkuussa kokonaan, on taas salitreenitauon aika, ja vuorossa hurjasti tanssia! Ihmettelen jopa, miten saatoin kokea asiasta päänvaivaa, kun vuositasollahan tämä on näin katseltuna todella selkeä homma. No okei, pakko myöntää, että olihan toi alkuvuosi erilainen, kun ensimmäistä kertaa oma tunti viikkolukkarissa ja siihen päällle vielä kokonaan uuden lajin opettelu! Eli ehkä mun ja salitreenin on-offilla ollut alkuvuosi oli ihan perusteltu. Mutta toivottavasti jatkossa viikot järjestyvät vähän vähemmällä päänvaivalla, sopii toivoa ;)

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Ootko muuten huomannut, että myös tänne portaaliin on tullut tykkäysmahdollisuus. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jotka klikkaamalla tuet blogini näkyvyyttä portaalissa, Kiitos <3

Milla

2 vastausta artikkeliin “On – off -suhde salitreenin kanssa”

  1. Ihana kuulla että joku osaa suhtautua salihommiin tai nimenomaan niiden puutteeseen noin fiksusti – maailma ei oikeesti kaadu parin kuukauden aikana. Ihanaa myös että oot taas takasin blogin parissa :) näitä postauksia oottaa aina innolla, jotenkin vaan vaikutat niin sydämelliseltä ja lämpimältä tyypiltä että juttuja lukiessa melkein tuntuu niinku kaveri selittäs omia juttujaan :)

    Mulla on ollu vähä sama tilanne salitreenien kanssa, tosin mun syy treenittömyyteen on ollu koko alkuvuoden vaivannu sitkeä flunssa joka välillä pysyy pari päivää pois ja taas palaa. Niin raivostuttavaa. Mutta edelleen – maailma ei kaadu parissa kuukaudessa ja salille kerkee vielä.

    Olisko mahdollista nähdä enemmän teidän kevätkotia, parvekkeen sohvan kulma näytti jo niin kivalta että tekis mieli nähdä lisää :)

    Iloista kevättä!

    • Voi ei, sulla on kyllä ollu tosi sitkeä flunssa :/ Vaatii kyllä kärsivälisyyttä et malttaa tervehtyä kunnolla. Mä oon sentää päässy liikkumaan tanssin muodossa, et toi salitaukoilu ei oo ollut niin paha :D

      Joo todellakin voin laittaa kuvia kodista, kun saadaa prokkiksia eteenpäin. Kiva kun kerroit, et ne kiinnostais :) En oo tosiaan mikään hyvä kotijuttujen kanssa, mutta eipä sitä kai täältä blogista odotetakaan. On vaan niin ihana fiilistelläa niitä asioita, jotka just tällä hetkellä tuo hyviä fiboja mun elämääni – ja nyt toi sisustushomma taitaa olla sellainen ;)

      Kiitos hei vielä kauniista sanoista <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 17
Tykkää jutusta