Täytyy(kö) lopettaa?

Mulla on meneillään jonkinlainen kriisitilanne tämän blogini kanssa. Käytänteet, jotka ovat aiemmin toimineet, eivät enää toimi, ja oon jonkinlaisessa risteyksessä just nyt. Mietin, pitääkö mun lopettaa bloggaaminen vai onko olemassa vaihtoehtoinen jokin uusi tapa pitää tätä juttua yllä? Jotain muutosta on joka tapauksessa nyt tehtävä sekä käytännössä että mun pääni sisällä. Ehkä haluatte kuulla lisää. Tietää, miksi nyt yhtäkkiä bloggaaminen takkuaakin.

Niin, kuten jo koko alkuvuoden olette saaneet täältä lukea, mun aikaani on vienyt tanssituntien ohjaaminen. Oma bodyjam-tunti kevälukkarissa oli suuri saavutus mulle, ja annankin joka viikko kaikkeni, jotta olisin mahdollisimman hyvä siinä, mitä teen. Tämän lisäksi kävin vielä toisen lajin peruskoulutuksen, ja sain heti oman viikkotunnin lukkariin: launtaisin ohjaan siis sh’bamia. Ei kuulosta paljolta sinänsä, kaksi tanssituntia viikossa – vai mitä?

Mutta sitten, kun yhtälöön lisää sen tosiasian, että ohjaukset eivät vie ainoastaan sitä kahta tuntia, jotka vietän salin ovien sisäpuolella. Ne vievät paljon enemmän. Valmistaudun koko alkuviikon henkisesti bodyjam-tunnin pitämiseen. Se on siis keskiviikkoisin, ja kuuntelen edelleen biisejä aina tilanteen salliessa ja tarkistelen juttuja ohjaajamanuaalista ja opetusvideolta. Koitan joka viikko kehittyä ohjaamisessa – saada vähän lisää jotain vinkkejä, kuinka opastaa asiakkaita paremmin saamaan koreografia haltuun ja toisaalta lisätä omaa rentoutta ohjelman perinpohjaisen hallitsemisen kautta. Keskiviikkoiltaisin on aina ihan tyhjäpää-olotila, sillä ohjauksen jälkeen on todellakin kaikkensa antanut. Torstain ja perjantain valmistaudunkin jo henkisesti lauantain tunnin pitämiseen. Toki sh’bam on helpompi ohjata koreografian kannalta, joten sen suhteen voi tällä hetkellä keskittyä enemmän fiiliksenluomisjuttuihin. Mutta joka tapauksessa, valmistaudun aina jollain tasolla seuraavaa tuntia varten.

Tykkään todella paljon ohjaamisesta, ja sen takia haluankin kehittyä siinä koko ajan! Ja sehän on mulle työtä, vaikka harrastusmielessä onkin. Viikon rennoin hetki onkin se, kun lauantainkin tunti on ohi ja meen aina salilta suoraan syömään lounasta johonkin keskustan ravintolaan. Siinä hetkessä tuntuu, että on kokonainen työviikko tehty ja voi hetkeksi vaihtaa niin sanotusti vapaalle. Nauttia ruuasta ja vapaa-ajasta ja hyvin tehdystä työviikosta. Niin, kun mulla on tosiaan myös se arkityö päiväkodissa, eli vietän siellä about kahdeksan tuntia joka päivä. Vuorovaikutustyö ei ole mitään maailman keveintä hommaa, ja se kuormittaa tottakai siten, että myös lepoa tarvii, niinkuin jokainen meistä työviikon ja työpäivien jälkeen.

Ainiin. Ehkä tiesitte myös, että mulla on omat treenini viikoissa mukana työn ja ohjaamisen lisäksi. Käyn salilla keskimäärin kolmesti viikossa. Sellaisia päiviä, ettei olisi työtä, ohjausta ja omaa treeniä on todella harvoin. Lepopäiviä ilman ohjausta tai omaa treeniä tulee vaihdellen viikoittain yhdestä kolmeen, vähän työvuoroista ja fiiliksestä riippuen.

Ja miten tämä kaikki liittyy bloggaamiseen?No, ennen päivitin blogia aina säännöllisesti 3-4 kertaa viikossa, pääsääntöisesti kirjoitin silloin, kun oli arki-ilta lepoa treenistä ja osan postauksista viikonloppuaamuisin. Sopi hyvin viikkorytmiin, ja silti jäi aikaa palautua kaikesta, mitä viikon varrella tapahtuu. Niin, blogihan on vähän samantyyppinen juttu kuin jumppatuntien ohjaaminen – työ mutta harrastus. Nyt jumppaohjausten tultua kuvioihin mulla ei oo yksinertaisesti ja rehellisesti ilmaistuna enää aikaa ja energiaa pitää blogia yllä.

Kuulostaa kamalalta ja mulla itelläni tulee tosi surullinen olo, kun sanon sen ääneen. Mutta oikeasti ohjaukset, päiväkotityö ja omat treenit vie paljon aikaa ja energiaa, enkä ole valmis nipistämään esimerkiksi yöunista blogin takia. Voitte miettiä mun päiviäni ja viikkorytmiäni, kun ne on nyt kaikki kirjoitettu tähän avoimesti auki. Meen aina 21 nukkumaan ja herään töihin kuudelta aamulla. Keskimäärin kahdeksasta neljään töissä, keskiviikkona ja lauantaina ohjaukset ja omat treenit sitten esimerkiksi maanantaina, torstaina ja sunnuntaina. Levätäkin täytyy, ja siksi oon ihan vaan rehdisti maannut sohvalla telkkaria katsellen niinä hetkinä, kun ei ole ollut työpäivän jälkeen mitään. En ole vain jaksanut alkaa kirjoittaa, kun kroppa ja mieli huutaa lepoa. Ja siitä on syntynyt kriisitilanne blogin kanssa. En kestä itseltäni sellaista suunnittelematonta bloggausta, että kirjoittaisin joskus ja jouluna. Oon vähän semmoinen kaikki tai ei mitään – tyypppinen ihminen. Ja sitten iskee suorastaan stressi, kun huomaan, etten kerkiä tällä(kään) viikolla kirjoittaa kun maksimissaan kerran!

Alkuvuodesta ajattelin, että tilanne rauhoittuu ajan myötä, kun ohjauksista tulee rutiinia. Varmasti niin käykin vielä. Mutta se vie aikaa. Joku kokenut ohjaaja voi ihmetellä, miten muka kaksi tuntia viikossa voi tuoda tollaisen kuorman mun viikkoihini. Vähän ihmettelen itsekin. Mutta taidan vaan olla sellaista ihmistyyppiä. Sen mitä teen, teen hyvin. Ja nyt mä haluan kehittyä ohjaajana. Puntaroinnin jälkeen se on osoittautunut mulle itselleni tärkeämmäksi asiaksi kuin bloggaaminen. Eli voi olla, että mun tarvii lopettaa tämä blogi? Niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Vaikka en tiedä, johtuuko se suru loppupeleissä siitä, että koen jotenkin epäonnistuvani ja luovuttavani – etten pystykään kaikkeen, mitä haluaisin. Vai onko se vaan luopumisesta johtuvaa haikeutta. Vaikea sanoa, ehkä se selviää. Oon kuitenkin iloinen siitä, että pystyn edes myöntämään itselleni ja nyt teille faktat arjen ääreltä. Bloggaaminen vie todella paljon aikaa, vaikkei sitä ehkä heti uskoisi. Kaikilla meillä on sama aika käytettävissä ja on toki jokaisen oma valinta, mihin sen haluaa laittaa. Tällä hetkellä mun entinen bloggausaikani arjessa kuluu ohjauksiin. Lauseeseen tiivistettynä tämän tekstin sanoma. Sekä ohjaukset että bloggaaminen ovat sellaisia hommia, joihin menee paljon enemmän aikaa ja energiaa, kuin ulospäin näkyy. Ohjaus on vain yksi tunti ja bloggaus näkyy yhtenä ulostuotettuna blogitekstinä. Mutta näiden kummankin taustalla on useiden tuntien aikana tehty työ: valmistautuminen ja valmistelu.

Vaikka koko alkuvuoden mietin, ettei mikään ole muuttunut, niin onhan asiat kuitenkin muuttuneet. Oliko tämä sitten se muutos, mikä johtaa blogin loppusanoihin, en oikein ole varma. Mutta voi hyvinkin olla.

Milla

20 vastausta artikkeliin “Täytyy(kö) lopettaa?”

  1. Mulla on myös pieni blogikriisi. Lopettaa en kyllä aio, mutta pitää vähän miettiä millaista sisältöä haluan tuottaa. Toivottavasti saat tehtyä päätöksen, johon itse olet tyytyväinen. .:)

    • Ihmettelin aiemmin, kun jollekin seuraamistani bloggaajista iski blogikriisi… en ihmettele enää, ja toisaalta lohdullista tietää, et muillaki näitä tulee ja menee eikä maailma siihen kaadu :)

  2. Voi kun kaikki ohjaajat panostaisivat yhtä paljon jumppiinsa kuin sinä <3 harmi jos lopettelet,varsinkin ohjauksiin liittyviä postauksia on ollut mielenkiintoista lueskella. Mutta teet niinkuin juuri itsestäsi parhaalta tuntuu :)

    • Oon kyllä panostanut hurjasti ohjaushommiin alusta asti, ja onhan se toki tuottanut tulostakin: lisää omia tunteja, vakkariasiakkaita, ohjausvarmuutta ym.

      Nyt pienen tauon jälkeen täytyy myöntää, että ikävä blogin pariin on kyllä suuri!

  3. Jaksamisia! Olen ollut tämän vuoden opetusharjoittelussa, ja vuoden aikana kertyi kolmisenkymmentä harjoitustuntia. Kuulostaa vähältä, mutta niiden tuntien eteen on tehty mieletön työ ja niiden onnistumisesta on stressattu. Tunnilla kuitenkin on aina arvosteltavana. Helpotti ihan älyttömästi, kun viimeiset tunnit sai pidettyä. Ymmärrän siis todella, että ohjaukset aiheuttaa vielä stressiä!

    Sun blogia on kiva lukea! Mutta jos sen ylläpito alkaa käymään mahdottoman työlääksi, on se varmaan se, mistä pitää luopua. Ainakin nyt hetkeksi. Tsemppiä kevääseen ja toivottavast saat vielä aikanaan energiaa tän jatkamiseen!

    • Voi vitsit, sä todellakin siis tiedät, mitä tarkoitin tolla ku 2 tuntia viikossa voi työllistää ja viedä aikaa kuitenki paljonpaljon enemmän!

      mä otin tän postauksen julkaisun jälkeen kunnon breikin blogiin ja nyt pystyi taas palaamaan. Tai itse asiassa on kutkutellut jo pidemmän aikaa palata, mutta pienin askelin… pahoitteluni siis siitä, että en vastannut kommenttiin sen saavuttua, vaan vasta nyt.

  4. Voi ei sun blogi on yks mun suosileista! :'( Mutta ymmärrän kyllä että kaikkeen ei voi venyä…. Tsemppiä päätöksen tekoon ja rentouttavaa viikonloppua! :)

    • Kiva kuulla, että oot pitänyt mun jutuistani ♡ En vieläkään tiedä, mitä teen tän blogin suhteen.

  5. On kyllä harmi jos lopetat :( Itsekkin LesMills-ohjaajana juuri ryhmäliikuntaan ja ohjaamiseen liittyvät postaukset ovat todella kiinnostavia! Mutta tottakai teet niinkuin itse parhaaksi näet :) Ihailen kyllä todella paljon sitä, kuinka paljon panostat ohjaamiseen, ja se aivan varmasti kannattaa ja kehittää sinusta huippuohjaajan! Tsemppiä kevääseen! :)

    • Juu toi ohjauksiin panostaminen on kyllä kannattanut, kun on tässä vuoden mittaan saanu paljon lisää ohjausvarmuutta ja kaikkia muitaki taitoja, mitä oikeestaa voikin vaa omaksua tekemällä :)

  6. Tykkään seurata sua mieluummin snäpin kuin blogin kautta, snäpissä sun ihana ilonen sulonen ja aidonolonen persoona tulee paremmin esille. Joten jos blogin lopetat niin älä snäppäämistä :)

    • hehe, hauska kuulla :’D Mä aloin täs kesäkuussa käyttää snäpin sijaan instagramin tarinoita!

  7. Toki blogin suhteen teet juuri niin kuin itse haluat. Voithan kirjoittaa harvemmin kuin 3-4 krt/viikko. Itse luen useitakin blogeja, joissa päivitys on esimerkiksi vain kerran viikossa. Jos on blogin lisäksi vielä päivätyö ja harrastuksia, ei aikaa vaan jää kaikelle. Mielestäni silloin on ihan sopivaa kirjoitella vaikka vaan kerran viikossa, ehtiipä tulla jotain kirjoitettavaakin. Kuitenkin blogi päivittyy säännöllisesti, enkä usko lukijoiden katoavan mihinkään.

    Muuten mietin, että ethän ole haukannut liian isoa tai uuvuttavaa palaa näillä kaikilla. Kokopäivätyö, ohjaukset ja erityisesti niihin aktiivinen keskittyminen ja lisäksi vielä tavoitteellinen oma treenaus +blogi. Kuulostaa ainakin aika rankalta. Varsinkin, kun ohjauskin vie sinulta enemmän aikaa viikossa kuin vain sen ohjauksen.

    Vaikka oletkin vielä nuori ja kunnossa, niin ehdottomasti suosittelen harkitsemaan asiaa ja erityisesti kiinnittämään huomiota siihen, ettet pyri täydellisyyteen. On eri asia tehdä parhaansa ajan ja oman elämän puitteissa kuin pyrkiä tekemään kaikki täydellisesti.

    Nykyään liian moni jo ihan nuorikin uupuu siihen, että kaikki pitää tehdä todella hyvin. Enkä tarkoita, että asiat pitäisi tehdä ns. vasemmalla kädellä, vaan lähinnä sitä ajatustyötä. Joku voi tehdä vaikka mitä, kun osaa antaa vaan pään rentoutua.

    Tsemppiä :)

    • Suuri kiitos tästä kommentista – juuri näitä asioita oon mietiskellyt tässä blogitauon aikana…. ja siis kyllä, kokopäivätyö, ohjaukset, omat treenit, parisuhde ym vie mun aikaa niin paljon, että blogin ylläpitäminen saattoi olla liikaa. Ainakin tuolloin keväällä. Joutunu laittaa asioita järjestykseen tärkeimmistä alkaen ja edelleen oon kahden vaiheilla, jatkanko esim. kesän jälkeen bloggailua vai en. Haluaisin kovasti, mutta jotenki oon sellanen ihmistyyppi nimenomaan, joka ei osaa epäonnistua ja pyrkii täydellisyyteen kaikessa. Ja jos on koko ajan miljoona juttua meneillään niin kyllähän siinä sitten uupuu.

  8. Moikka,

    luen melkoisen vähän blogeja, ja sun blogi on oikeastaan ainut, jota olen lukenut pidemmän aikaa. Oon muuten tainnut lukea joka ikisen postauksen blogis historian aikana, alkupään postaukset tosin jälkikäteen. Haha. No, anyways. Käyn välillä kurkkaamassa täällä, välillä on tullut yks ja välillä useampia postauksia sillä välin – välillä ei yhtään. Palaan tänne, koska sun jutut on mielenkiintoisia. Osaat oikeasti treenata, ja sun kehitystä on ollut mukavaa seurata etenkin salitreenin osalta. En ite oo jumppaihmisiä, vaan enemmänkin bodailija, mutta ihme kyllä LesMilles-jutuista ilo ja onnistumiset kuitenkin välittyy niin hyvin, että luen nekin mielelläni.

    Meinasin kirjoittaa kunnon romaanin tähän, mutta lyhyestä virsi kaunis, eikös. Eli: lukijana haluan sanoa, että harmi jos lopetat, sillä sun juttuja on kiva lukea. Ja sitten toisaalta, ihmisenä, haluan sanoa, että ymmärrän täysin, jos lopetat. Lopetit tai et, niin kiitos siitä kun oot kirjoitellut tähän asti ja kaikkea hyvää jatkoon!

    • oi kiitos näistä kaikista kauniista sanoista ♡ Ja anteeksi kun vasta nyt kirjoitan tän kiitoksen! Tuli joku totaalinen ylikuorma, enkä vaa pystyny kirjautuu blogiin muutamaan kuukauteen.

  9. Voi että, ymmärrän toki että siulla hommaa riittää.. varmasti sitten tämän blogin kirjoittaminen vie oman aikansa. Mutta pakko sanoa, että kyllä kovasti harmittaisi jos lopettaisit. Toki ymmärrän tilanteen! Blogiasi on aina ollut niin mukava lueskella <3 :) Aihealueet on ollut kivan erilaisia mm. lasten kanssa työskentelystä, treenistä, ruokailusta,bodyjamista, tavallisesta arjesta :)

    • Kiva kuulla, että blogin sisältö on miellyttänyt! Tällaisista kommentista saa taas inspiraatiota ponnistaa uudelleen. Blogin kirjoittaminen vie tosiaan helposti useamman tunnin per postaus, joten täytyy nyt vähän tsuumailla syksyn kuvioita mm ohjusten suhteen et pystyiskö sit jatkaa taas :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 19
Tykkää jutusta