Jotain, mitä haluaisin kuljettaa kesälomalta mukanani

Arki on koittanut ja työrutiinit startattu näin uuden viikon alkajaisiksi. Mieli on hyvä ja fiilis rento. Aamulla hihhuloin tuntia liian aikaisin laukku olalla eteisessä ja odottelin, että joko saa lähteä?! Joko?! Kyllä mä taidan tykätä mun arjestani aika paljon. Vaikka lomalla tietysti maailman ihaninta olikin.

Huomasinkin itseasiassa tossa erään mielenkiintoisen asian lomani loppusuoralla. Sen on huomannut muutama muukin mun ympärilläni elelevä. Mä en nimittäin enää stressaa tällä hetkellä mistään. En panikoi tulevia, en harmittele jotain ikäviä velvoitteita enkä pelkää kauhunsekaisin tuntein tulevia koitoksia. Päinvastoin, mulla on oikein seesteinen, iloinen ja luottavainen olo itseeni ja tuleviin haasteisiin syksyn aikana.

IMG_20150810_194818

Ihmistyyppinä oon sellainen panikoijaluonne: oon ihan jäätävän hyvä kehittämään itelleni stressiä ihan kaikesta. Stressaan helposti ihan vähäpätöisistä jutusta, ja monesti siis todellakin ihan turhaan. Ja nyt kävi ihan hassusti siten, että jossain kohti lomaa huomasin, että se tavanomainen stressaajaminä on ihan poissa. Niinku kokonaan!

Ja hitsi vie olis hienoo, kun pää toimisi aina näin kirkkaasti ja mieli suhtautuisi aina näin lempeästi asioita kohtaan. Kaikkea tulee kuitenkin vastaan syksyn ja talven aikana, ja jokaisesta koitoksesta varmasti selvitään, niin miksi ihmeessä niistä pitää kerätä stressiä itelle? Okei, tottakai pieni stressi aina parantaa suorituskykyä. Mutta kyllä mä oon aika kovanluokan panikoija ollu. Nyt sais kyllä loppua! Koska tällain leppoisasti on vaan niin paljon miellyttävämpää elellä. Muistin taas, kun sain tän kokea :D

Ja mietinkin tossa jo konkreettisesti, miten koitan ylläpitää tätä fiilistä:

Aion tehdä vain lempparijuttujani. Arki on työtä ja nukkumista ja pientä vapaa-aikaa siinä välissä. Pidän kiinni siitä, että teen vapaa-ajallani omia juttujani. Ei tarvii ottaa huonoa omaatuntoa siitä, jos haluaa vaa käydä salilla. Täytyy oppia sanomaan ei. Ei kaikkeen voi ryhtyä ja ehtiä ja revetä. Ja pidän myös huolen, että lepään tarpeeksi. Keväällä tein asioita unen kustannuksella. Ei ollut hyvä valinta. Ja ehkä se tärkein asia on kalenterin ylibuukkaus. Mulle käy joka syksy ja kevät siten, että lupaan kauden alussa, etten sovi jokaiselle viikonlopulle jotain menoa. Ja sitten kuitenkin pian huomaan, että mulla on joko jouluun saakka tai vaihtoehtoisesti juhannukseen saakka kaikki viikonloput täynnä menoa. Ei se vaan voi mennä niin. Täytyy jättää aikaa myös ihan vaan olemiselle. Koska se teki lomallakin suorastaan ihmeitä.

IMG_20150810_194857

Yksinekertaisesti ilmaistuna toivon siis oikein kovasti, että vaikka mitä tiukkoja tilanteita tulisi eteen, ja joutuisin jännittämään uusia asioita, niin hitsi vie – kumpa mä en stressaisi turhaan! Kevät oli mulle aika touhuntäyteistä aikaa, ja en edes huomannnut loppua kohti, miten paljon kannoin kaikkea taakkaa harteillani. Jotenkin sitä vaan tekee ja tekee kaikkea ihan rutiinilla, eikä edes huomaa, kuinka suorituskeskeiseksi asiat saattavat mennä. Ehkä tuttua huttua muillekin? En usko, että olen ainoa.

Just nyt tuntuu, että maailman hienointa olisi, kun saisin kantaa mukanani tän kesälomalta saadun seesteisyyden unohtamatta kuitenkaan innostuneisuutta ja aktiivisuutta asioihin. Mä pystyn ja osaan ja voin, niin miksi panikoisin? Stressi tekee niin pahaa kropallekin. Ja musta tuntuu, että vaikka oon käynyt jätskillä ja syönyt viimeiset kaksi viikkoa rennosti punnaamatta mitään, mun kroppani ei oo lainkaan pöhöttynyt. Koska kaikki kroppakriisit johtui stressistä!

Aika huikeeta, miten loma voi vaikuttaa näin myönteisesti kaikkeen.

IMG_20150810_072251-1

Kesäloma saisi olla useaminkin, kerta se tekee näin hyvää ihmiselle! Vai kasvoinko mä vaan yhdessä kesässä aikuiseksi? Ainakin Tampereen kaupunkiliikenteen mukaan kasvoin, kun latasin bussikorttia, eikä kone enää antanut mahdollisuutta ladata nuorisolippua. Ihmettelin hetken aikaa. Mutta sitten hoksasin. Aikuiset. Kaksikymmentäviisi täyttäneet. Minä.

Onks siellä ketään muuta stressierkkiä linjoilla? Ootteko huomannu näin konkreettisesti, miten stressistä vapautuminen vaikuttaa kropankin toimintaan? Mun mielestä aIka huikeeta, oikeesti!