Terveyteni salaisuus – vai sittenkin sairastelun salat?

Tiiättekö sen fiiliksen, kun  on kuukauden tai vähintään kahden välein sairaana? Itse tiedän varsin hyvin, sillä sen jälkeen, kun aloitin työt päiväkodissa, oon sairastanut säännöllisesti. Tarkisin asian vielä heiaheiasta, jota olen käyttänyt vuodesta 2011 asti. Pisin väli sairastelujen välillä taisi olla kolme kuukautta. Mutta olen siis ollut paljon kipeänä. Kuusi vatsatautia pulentoista vuoden sisään ja monta kymmentä flunssaa. Valmennukseen ryhtyessäni en saanut juurikaan kokonaisia treenikiertoja tehtyä, koska aina kevyen viikon koittaessa jokin pöpö iski muhun.. Aika turhauttavaa. Tuntui, että aina kun lähti hyvä flow treenikierrossa päälle, sairaspäivät veti kunnon taas ihan matalaksi, ja sieltä kesti hetki nousta takaisin samaan fiilikseen. Sellaista vuoristorataa monta vuotta.

Mut arvaatteko mitä? Miksi kirjoitan tämän tekstin?

No siksi, että oon huomannut sellaisen iloisen asian, että en ole pitkään aikaan ollut lainkaan kipeänä!! Nyt mennään jo huhtikuussa, ja huomaan ihmetteleväni joka viikonloppu, että enkö vieläkään herää kipeän kurkun kanssa lauantaiaamuun :D haha. Ihan hassua, mutta jotenkin, kun niistä taudeista tuli jo ihan säännönmukaisia, niin ei ole tottunut muuhun. Mutta nyt oon siis ollut jostain marraskuusta asti yhtäjaksoisesti terveenä!<3 Voidaan puhua jo puolesta vuodesta. Ja se on mun mielestä aika sairaan iso juttu. Koska edellinen flunssaton puolivuotinen löytyy jostain edellisestä elämästä vuodelta 2010 tai jotain?

Snapchat-7277757987405153009

Oon toki miettinyt, miten tämä onni on nyt ansaittu. Ja tullut nyt siihen tulokseen, että sairastelemattomuuteen on kolme syytä. Omalla kohdallani lääkärin kertoma väite piti paikkansa: hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta tosiaan heikensi vastustuskykyä. Ja nyt, kun tyroksiinia on taas tarvittava määrä, myös puolustusjärjestelmä toimii normaalisti. Toinen syy saattaisi olla se, että oon ollut jo tarpeeksi monta vuotta päiväkodissa töissä, jotta olen saanut hankittua jonkinlaisen päiväkotitautien vastustuskyvyn. On nimittäin ihan totta, että me ryhmässä lasten kanssa työskentelevät saamme töistä enemmän tauteja sairastettavaksi, kuin ne, jotka työskentelevät esimerkiksi jossain toimistohommissa. En löydä väitettä tukemaan mitään tilastoa tähän hätään, mutta jos joku uskaltaa väittää vastaan, niin voi tulla kokeilemaan :D En oo nimittäin sellaisiakaan opiskelijoita esimerkiksi tavannut, jotka eivät sairastuisi kahden ensimmäisen viikon sisällä, kun aloittavat harjoittelun päiväkodissa. Se vain tapahtuu – aina. Ja itse olen kai saanut jonkinlaisen toleranssin nyt, etten ihan jokaista tautia nappaa. Ja kolmas syy taitaa olla se, että mä en stressaa nykyisin oikeastaan mistään. Oon jotenkin saanut nyt elämäni hyvään balanssiin, eikä oo mitään syytä stressata. Kaikki kulkee ihan omalla painollaan, tosi helposti. Nukun tarpeeksi, syön terveellisesti ja säännöllisesti, napsin vitamiinit tunnollisesti päivittäin ja liikun aktiivisesti. Kroppa taitaa voida kaikin puolin hyvin, sekä henkisesti että fyysisesti. Ja mä voin ihan puuta koputtamatta todeta onnellisena, että oon ollu jo puoli vuotta ihan terveenä! Ja vaikka mukana olisikin myös pieni ripaus hyvää tuuria, niin joka tapauksessa – kyllä osaa vaan arvostaa kaiken kokeman jälkeen :-)

Blogi päivittyy myös  Facebookissa  ja mun arkisia touhuja voi seurata Instagramissa  sekä nykysin myös snpachatissa nimimerkillä millariutta.