Kesän paremmalla puolella

Muistatteko, kun ihan hetki sitten palasin onnellisena Vantaan reissulta Les Mills -inspiraatioillasta, ja kerroin ilmoittautuneeni elämäni ensimmäiseen Les Mills -peruskoulutukseen? Silloin oli toukokuun loppupuoli ja kesä oli vasta alkamaisillaan. Totesinkin, että täytyy koittaa elää se täysillä, vaikka kovasti odotankin tulevaa syksyä. Kesä tuli ja meni. Ja nyt ollaankin sen paremmalla puolella. Niin, nyt oikeasti tuntuu siltä.

Paremmalla puolella kesää.

Screenshot_20160825-121311

Eikä ainoastaan koulutukseni takia. Olen nimittäin rehellisesti tarkastellut omia ajatuksiani ja huomannut, että vaikka rakastankin aurinkoa, valoa ja lämpöä, taidan kuitenkin jollain tapaa olla vähän syksy- ja kevätihminen. Tiiättekö, kun oon viime vuosina huomannut, että mun aito innostus elämää ja kaikkea sen tarjoamaa kohtaan syttyy nimenomaan syksyihin ja keväisin! Silloin kun vuodenajasta siirryttään seuraavaan. Keväällä innostun lisääntyneestä valosta ja kevään muista merkeistä, tuntuu, että elämällä on paljon tarjottavaa. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta ehkä joku tietää? Ja nyt, kun odotettu syyskuu vihdoin koitti, mä tunnen jollain tapaa samanlaista innostusta. Syksy, uusi vuodenaika. Aika, jolloin koittaa uusi toimintakausi töissä, treenien rytmittäminen arkijuttujen mukaisesti ja ruokavalion suunnitelmallisuus. Kaikki tuntuvat jollain tapaa motivoivilta ja innostavilta, vähän niinkuin uudelta alulta.

On ihanaa, kun on vielä valoa, mutta ei mua kyllä lainkaan haittaisi pukea aamuisin työmatkalle hupparia ja pitkiä housuja. Viileä, värikäs syksyinen aamu on aika tunnelmallinen. Tiistaina Helsingistä palatessani nautin kovastikin,kun sain matkalla kääriytyä villasukkiin ja kollaripukuun. Kotona on ihana laittaa vähän vilttiä sohvan nurkkkaan tarjolle ja kaivaa kynttilät kaapistosta luomaan tunnelmaa. Nauretaan monesti iltaisin, kun oon niin kotihiiri. On ihana katsoa ikkunasta, kun ulkona tuulee ja sataa, ja voi vaan itse olla sisällä lämpimässä. Syksy tuntuu, omanlaiselta. Vaikka kesäkin on aina kiva, niin jotenkin silloin tuntuu, että täytyisi enemmän kaikkea. Täytyisi olla aurinkoista, jotta voi nauttia hyvästä säästä. Täytyisi fiilistellä lomaa ja tehdä kesäjuttuja. Täytyisi olla levännyt ja jaksavainen, nähdä ihmisiä ja elää vuorokauden ympäri, onhan silloin niin kovin valoisaakin. Mutta syksy, arki ja pimentyvät illat antaa jollain tapaa luvan olla rauhassa omissa oloissa. Saa tehdä omia juttuja, unohtua arkiseen puuhasteluun ja nauttia kotoilusta. Tehdä arjesta just omia mieltymyksiä vastaavaa ja fiilistellä sitä. Kun ei ole mitään muuta sotkemassa, eihän arkena. Saa olla vähän piilossa jollain tapaa – tiiättekö?

Screenshot_20160827-174028

Ja sen lisäksi, että saan taas toteuttaa arkista kuviotani täällä omissa ympyröissäni, niin tätä syksyä 2016 tulee muuttamaan mun Bodyjam-koulutukseni! Onhan asialla nyt tottakai osuutensa pelissä, tässä kun koen suorastaan helpotusta, kun ollaan kesän toisella puolella. Koulutus on nimittäin nyt mielessä koko ajan. Luulin, että matskut saapuvat kuun alussa, mutta ne tulevatkin ilmeisesti viikkoa myöhemmin. Kuitenkin aivan pian! Tiiättekö, kuinka mun sydän pompahtaa kaksi sykähdystä enemmän, kun näen, että mun sähköpostiini on tullut viesti. Joko nyt? Mietin joka kerta. Vaan ei vielä, toivottavasti pian. Ja ei taida olla yhtäkään päivää, jolloin en jollain tapa miettisi tulevaa. Odotan innoissani koulutusviikonloppua, ja oon todellakin toiveikas, että löydän itseni onnistumasta siellä. Mutta koko ajan on olemassa pelko siitä, että en vain osaa. Koska en ole mikään tanssija taustaltani. Enkä ole ikinä ohjannut. hehe. Kuulostaa näin ilmaistuna aika heikoilta lähtökohdilta, ja sen takia epävarmuus. Mutta no, kuten monesti aiemminkin todettu, niin haluan ainakin yrittää täysillä! Enemmän mua sitten vanhana harmittaa, jos en edes kokeillut. Ja siis oikeasti, kolmen viikon kuluttua mä olen juurikin tällä hetkellä junassa matkalla kohti Helsinkiä! Uskomatonta.

Onks siellä ketään muuta, jonka mielestä tämä syyskuu on jollain tapaa kovinkin inspiroivaa ja toiveikasta aikaa? Uusia harrastuksia, uusia työkuvioita tai uusia tavoitteita elämässä muutoin? Mun mielestä syyskuun alku on jotenkin tuonut ihan uudenlaista ryhtiä arkeen – ei lainkaan huono juttu ;)