Painajainen nimeltä lisenssivideointi

Nyt on käsillä taas se aika, kun täytyisi kuvata lisenssivideo. Les Mills-ohjaajuuteen kasvamiseen kuuluu siis peruskoulutusviikonlopun lisäksi kolmen kuukauden ajanjakso, jolloin saa luvan kanssa harjoitella lajin ohjaamista. Jos läpäiset koulutusviikonlopun, saat siis luvan ohjata tuntia oikeille asiakkaille. Ja kun ohjausvarmuus löytyy, kuvataan kokonainen tunti arvioitavaksi.

Toki heti koulutusviikonlopun jälkeen olet asiakkaille yhtä oikea ja pätevä ohjaaja, kuin muutkin kollegat. Ei heille kovasti mainosteta sitä tosiasiaa, että vasta harjoittelet. Ja tää on itseasiassa ollut mulle itelleni aika haastava juttu. Kun haluaisi olla mahdollisimman hyvä, ja oikeasti uhraa paljon aikaa ja energiaa asialle, ja silti paraskin suoritus voi näyttäytyä asiakkaille ihan keskitasoisena tuntina. Pitäisi tehdä kasvoja tutuksi ja luoda omaa asiakaskuntaa, vaikka toisalta samaan aikaan haluaisi olla itselleen armollinen ja muistaa, että tässähän vasta opetellaan kaikkea ohjamiseen liittyvää.

Niin, mulla on siis takataskussa nyt miltei puolen vuoden kokemus tanssituntien ohjaamisesta. Ei mitään muuta. Siihen nähden menee ilmeisesti ihan hyvin, hehe. Oon kyllä tehnyt paljon töitäkin. Ja nyt tosiaan olisi hyvä aika kuvata Sh’bamin lisenssivideo. Koulutuksen kävin helmikuussa, ja nykyistä sh’bam27 -ohjelmaa mennään varmaankin maalis-huhtikuun ajan tunneilla. Viime syksyinen kokemus jamin lisenssivideon kanssa opetti, että kannattaa aloittaa kuvaukset ajoissa – ei tuu kuitenkaan onnistumaan ensimmäisellä yrityksellä.

Aloitinkin kuvaamisen jo kuun alkupuolella. Ja ennustus kävi toteen, ei onnistunut. Jep, tekniikka ei toiminut halutulla tavalla, ja koko tunti oli liian suuri tiedosto kaverin puhelimeen. Niin, sain tosiaan kaverinkin paikanpäälle, koska mulla itelläni ei ole mitään, millä ylipäänsä kuvata videota. Musiikit laitan soimaan omasta puhelimestani, joten se ei voi samaanaikaan olla kuvausväline. En omista kameraa, enkä videokameraa ja tabletissa on niin huono mikki, että se ei ota ääntä talteen. Ja kun koitin tehdä niin päin, että musiikit tulisi tabletilta ja puhelin olisi kuvausväline, kävi ilmi, että tabletti laittaa biisit ainoastaan aakkosjärjestykseen. Ei ole siis mahdollista järjestää biisejä siihen järjestykseen, mitä sh’bam-tunnilla mennään. Jepjep. Olen siis enemmän kuin kiitollinen kaikista kaveriavuista, joita videointien aikana olen saanut, kiitos!

Viime lauantaina toinen kaveri näki kovasti vaivaa ja tuli mun avukseni tunnille, tällä kertaa tyhjennetyn puhelimen kanssa. Sain myös samaan aikaan jostain mökin perukoilta löydetyn videokameran haltuuni. Kamera oli niin vanha, että katsoessamme sen sisältä löytynyttä cd-levyä, siellä esiintyi joku about viistoista vuotta sitten haudattu mummu. Että joo, asenteella eteenpäin ja yrittänyttä ei laiteta. Opeteltiin käyttämään videokameraa ja laitettiin säädöt niin, että cd-levylle, johon se ”kirjoittaa” kuvatun materiaalin sai mahtumaan 60minuuttia. Levyt kun olivat pääosin vain 30min kuvausta varten.

Lauantaina oli siis päätös vahvasti tehty: kuvauksen oli onnistuttava. Tekniikan pitäisi toimia ja ohjauksen mennä nappiin. Ei mitään paineita tietenkään.

Pieni epäusko oli päällä, ja mietin jo etukäteen, missä kuvaisin seuraavan kerran, kun tuli jo tunne, että kuvaus häiritsee asiakkaitakin. Toisaalta ymmärrän, että heille olisi kiva, kun se olisi kerralla hoidettu, mutta enpä mäkää nyt siitä nauti, että joka kerta pitää olla kamera mukana. Ja Les Mills joka tapauksessa vaatii lisenssivideon kuvaamisen, joten olihan se tehtävä. Kaikkien yllätykseksi kuvaus kuitenkin onnistui viime lauantaina! JOO! huhhuh. Ohjaus meni ihan hyvin, ja kummatkin kamerat toimivat. Pieni helpotus.

Seuraava etappi olikin videon siirtäminen koneelle ja lataus lesmillsin nettiin. Vaan eipä sekään mennyt suunnitelmien mukaan, taaskaan. Videokameralla kuvattu versio on nyt tosiaan tuossa ylemmässä kuvassa näkyvällä cd:llä, enkä saa sitä siirrettyä koneelle. Voi olla, että en vaan osaa. Tai sitten tollaiselta cd:ltä ei edes saa siirrettyä materiaalia, en todellakaan tiedä. Ja kaveri taas olisi lähettänyt mulle puhelimessaan olevan version, mutta whatsap ei suostu lähettämään kuin kuusi ensimmäistä minuuttia. Ei vaikka mitä tekisi. Asutaan ihan eri puolilla kaupunkia, mutta otettiin sitten  B-suunnitelma käyttöön, eli kaveri siirtää videon tikulle ja saan sen sillä tavalla omalle koneelleni. Mutta yllätys löytyikin sitten, kun videota koitettiin siirtää tikulle – ei sitä löytynyt ollenkaan :D Lopulta kaveri meni ihan Applen liikkeesee kysymään apua, ja selvisi, ettei Windows kuulemma tunnista noin isoja tiedostoja. Niinpä niin. En ymmärrä näistä jutuista kauheemmin, niinku näkyy. Mutta sen takia sanonkin, että tää lisenssivideon kuvaaminen ja lähettäminen on ihan yks painajainen. Ei niinkään ohjaamisen kannalta, vaan kaiken tän tekniikan kanssa.

Mulla ei siis edelleenkään ole videota koneellani. Applen liikkeessä he kuitenkin alustivat muistitikun ja saivat videon siirrettyä sinne, eli ehkäpä viikonloppuna pääsen hakemaan sitä kaverilta. Sitten vaan toivotaan, että video on vaadittavassa mp4-muodossa, jotta se latautuu lesmillsille.  Jos on, mä todellakin lataan sen viikonloppuna arvioitintia varten. Ja sitten vaan toivon, että menee läpi. Ettei nyt enää uudestaan koko rumbaa? Kaksi puolen vuoden sisään riittää mulle, kiitos.

Olisiko uskonut, että nykyaikana, kun on olemassa kaikki laitteet ja systeemit, voin silti tehdä yhden videon kuvaamisesta näin vaikeeta? :D

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jota klikkaamalla tuet blogini näkyvyyttä portaalissa, Kiitos <3