Palautumisen vaikeus

Nin helppo laiminlyödä ja siitä on helppo nipistää, lepo. Aihe, jonka itse olen kokenut aikoinaan vaikemmaksi osa-alueeksi kolmesta. Treenaaminen on helppoa, on ihan parasta lähteä töihin salikassi olalla. Tietää, että iltapäivällä pääsee hikoilemaan. Samoin syöminen kulkee melkoisen omalla painollaan, säännöllisesti ja riittävästi, järkevästikin. Mutta eihän pakka pysy kasassa, jos ei huolehdi myös palautumisesta ja levosta. Kuinka toteuttaa tätä osa-aluetta?

Itse opettelin valmennukseen lähdettyäni pitämään kokonaisia lepoviikkoja. Kierto oli suunniteltu siten, että neljän kovan viikon jälkeen oli aina vuorossa palutumisviikko. Kyseisellä viikolla en käynyt lainkaan salilla, mutta tein kevyttä aerobista treeniä, venyttelin, rullailin ja parhaimmillan kävin jopa hieronnassa. Aluksi tuntui kovin pitkältä ajalta olla viikko salitauolla, mutta kun huomasin vaikutukset, teinkin sitä oikein mielelläni! Kevyen viikon jälkeen nimittäin tapahtui aina kehitys, sillä nostin joka kerta isompia painoja voimaviikolla ja treeneissä tuntui vahvalta ja energiseltä. Ehkä parhaita fiiliksiä, mitä treenissä voi tulla – kun kulkee.

Snapchat-2837746262638738426

Pikkuhiljaa olen oppinut itse tunnistamaan ja tunnustamaan, milloin olen levon tarpeessa. En enää kulje laput silmillä (ja kädessä) ainoastaan tehden ohjeiden mukaan. Kun valmentajakin antoi tuossa aiemmin tänä vuonna palautetta, että olen tainnut oivaltaa jotain tärkeää levon merkityksestä, sovittiinkin, että pidän lepoa aina silloin, kun siltä tuntuu. Ei enää tasaisesti viiden viikon välein, ei enää kokonaista viikkoa kerrallaan. Vaan juuri silloin kun tarpeelliselta tuntuu ja juuri sen verran kuin kroppa sitä tarvitsee. Käytännössä tämä on mennyt siten, että olen pitänyt lyhyempiä palautumisjaksoja vähän useammin. Ja tiedättekö, sellainen on taas meneillään. Ei tässä montaa viikkoa ehditty tehdä, olisikohan yhteensä noin kymmenen treeniä, kun tuntuu taas selkeästi, että tarvii palautua enemmän kuin vain päivä. Eli pidän nyt todennäköisesti noin 3-4 neljän päivää kestävän palautumisjakson, jolloin keskityn vaan syömään kunnolla ja lepäämään sen ajan, mitä arkimenoilta ehtii. Ei salia muutamaan päivään.

Mitenkä sitten joskus pystyy vetää neljä kokonaista viikkoa putkeen ja toisinaan riittää kymmenen treeniä ja on aivan puhki?

Niinpä. Uskon, että vastaus on kokonaiskuormitus. Ihminen on kuitenkin psykofyysissosiaalinen olento, ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kovaa treenaaminen onnistuu neljäkin viikkoa putkeen, jos nukut hyvin ja sun elämässä ei ole mitään stressiä esimerkiksi työstä tai ihmissuhteista. Tai mitään muutakaan niin kutsuttua ylimääräistä. Mutta jostain syystä tuo töihinpaluu on ollut mulle nyt rankkaa. En oikeasti tiedä miksi, mutta heräilen öisin miettimään kaikkia työjuttuja ja teen niitä jo mielessäni valmiiksi, jotta työpisteelle päästyäni voin vain naputella menemään. Ehkä se on innostus uutta toimintakautta kohtaan. Tai varmasti onkin. Ja sitten vielä kaikki se vuorovaikutus päälle, koko päivän ja joka päivä. Ainiin, ja sitten nuo about kymmenen sairaan hyvää ja kova treeniä, ei ihme, jos kroppa käy vähän ylikierroksilla. Eli kyllä vaan kannattaa nyt taas kuunnella omia tuntemuksia ja antaa itselle vähän aikaa palautua.

Snapchat-2316193295021104620

Mulle tämä on aika tavallista. Loppuviikkoa kohti vauhti kiihtyy ja kroppa väsyy. Siksipä nyt on meneillään muutama lepopäivä treenistä. Treenaaminen kun on sellainen kuorma, johon voin vaikuttaa itse. Sitten taas uusin voimin. Halusin vaan jakaa tätä kokemusta, että ei se levonkaan pitäminen ole niin vaikeaa, kun miettii just vain tätä hetkeä. Ei sitä, että treenikierto jää kesken tai sitä, että ensi viikolla on vaikkapa haastavat työvuorot päästä treenaamaan. Ainoastaan sitä, miltä nyt tuntuu. Ja yksilöstä riippuen täytyy tietysti osata erottaa laiskuus oikeasta väsymyksestä. Itsellä on ainakin tässä vielä vähän harjoiteltavaa. Koska melkein joka kerta täytyy käydä se yksi huono, kulkematon, treeni käydä tekemässä ennen kuin uskoo. Mutta nyt mä uskon. Ja palaudun muutaman päivän. Kun pitää hetkittäin pieniä palautumisjaksoja, niin kokonaisuus pysyy paremmin hallussa. Ja tää taitaa toimia mulle hyvin. Levon jälkeen entistä vahvempana!

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramista.