Ei asiat valittamalla parane

Muuton jälkeen mä olen saanut olla taas pitkästä aikaa enemmän oma itseni. Uusi koti ja läheinen sijainti ovat olleet puheissa monta kertaa ennenkin täällä, mutta haluan hehkuttaa niitä jälleen kerran! Lyhyt työmatka ja riippumattomuus bussien aikatauluista ovat oikeasti lisänneet mun onnellisuuttani arjessa. Ja kyllä, en mä aiemminkaan mitenkään onneton ole ollut, eli täällä menee aika superhyvin!

Miten joku tollainen asia voi sitten vaikuttaa niin paljon mun hyvinvointiini? Antakaas kun kerron vähän tarkemmin:

Ennen mun piti suunnitella jokainen päiväni etukäteen ja kantaa mukana aina koko päivän ruokia, työkamoja ja treenilaukkua. Vaikka ei olisi ollut treenipäivä, mun työpäivääni meni helposti matkoineen kymmenen tuntia. Jos menin kahdeksaan töihin, lähdin seitsemältä kotoa. Neljältä päästyäni olin taas tuntia myöhemmin kotona. Treenipäivinä tähän saattoi lisätä pari tuntia ekstraa. Silloinkin salilla piti tsuumailla kelloa ja pohtia, kumpaan bussiin hyppäisi kotiinpäin: puolen vai tasan. Ei noi mitenkään isoja juttuja ole. Mutta jotenkin tympäisevää, että oli niin riippuvainen bussien aikatauluista ja sitä kautta elämästä puuttui kaikki extrempore ja fiilispohjaisuus. Ja jos oli treenipäivä, siihen meni koko päivä. Kotona vaan iltapala ja nukkumaan – kakskytyks yöunille kun on pitänyt paikkansa jo useamman vuoden.

screenshot_20161211-203046

Eikä tässä vielä kaikki. Multa puuttui hyvinvointini kannalta eräs olennainen asia, joka kyllä tiedostettiin ja josta puhuttiin, mutta sille ei vaan ollut mitään tehtävissä. Sen takia siitä ei voinut oikein valittaakaan, ei vaan mahtanut mitään. Ja puhun nyt siis omasta ajasta. Tai oikeastaan sen puutteesta. Mun päivät oli niin pitkiä, että vaikka tein vain haluamiani asioita, multa puuttui kokonaan tämä yksi tärkeä palikka – mahdollisuus olla kotona yksin. Asuttiin vuosi edellisessä paikassa, enkä tainnut olla montaakaan kertaa sinä aikana kotona yksin. Aika tylsä tilanne ihmiselle, joka kaipaisi omaa aikaa ja kotihengailua useamman tunnin viikossa!

Mä olen sellainen ihmistyyppi, että nautin ihan suunnattomasti siitä, kun saan olla kotona yksin ilman suunnitelmia tai mitään tekemistä. Koska keksin kyllä aina tekemistä. On kiva bloggailla tai siivoilla tai ihan vaan istuskella, juoda kahvia ja kuunnella musiikkia. Mä tarviin omaa aikaa, ilmeisesti aika paljonkin. Vaikka toisen kanssa olisi kuinka ihanaa, ja oon suunnattoman onnellinen siitä, että saan jakaa kotini ja arkeni toisen kanssa, niin mä oon paljon ihanampi ihminen koko maailmalle, kun saan välillä omaa aikaa ja tilaa.

Ja nyt muuton myötä kaikki on tosiaan muuttunut! Mun ei tarvii enää kulkea busseilla koti-työ-sali-koti -väliä ja mulla on aina halutessani mahdollisuus viettää omaa aikaa kotona. Joo kyllä vain, voitteko uskoa! Ei ne asiat valittamalla olisi parantunut, mutta ratkaisukeskeisesti keskityttiinkin pohtimaan, miten asia olisi korjattavissa. Ja kuten nyt huomattu, muutto ratkaisi kaiken. En enää ikinä muuta kauas arkisista paikoista, kuten työpaikasta ja salista. Kaikki on niin helppoa nyt. Jos menen iltavuoroon, mulla on aamulla tunti aikaa esimerkiksi bloggailla ihan rauhassa omien ajatusteni kanssa (tsek tällä viikolla). Ja jos mulla on töissä aamuvuoro, ehdin olla tunnin kotona ennen kuin toisen työt loppuu. Ja sekin on ihan parasta, että voin vaan aamuvuoron jälkeen tulla kotiin syömään välipalan ja sitten pakata treenilaukun ja lähteä salille (myös tsek tällä viikolla)! Kuinka helppoa?! Mulla on muuton myötä vapautunut päivistä ihan tosi paljon lisää vapaa-aikaa. Ja koska kulkeminen on helpottunut, musta tuntuu, että kaikki on mahdollista koko ajan.

Screenshot_2016-03-25-18-04-35-1

Uskotte ehkä, että onnellisuuskerroin on lisääntynyt. Musta tuntuu, että oon herännyt ihan uudella tavalla eloon. Ei oo stressiä mistään, ja mietin vaan joka päivä, voiko elämä todella olla näin helppoa. Tosta noin vaan töihin ja kotiin. Ja töitten jälkeen on lyhyt matka kaikkialle, voi käydä vähän extempore joululahjaostoksilla, treffata kaveria keskellä viikkoa joulutorilla tai vaikkapa suunnata ihan yllättäen bodyjam-tunnille, jos alkaa työpäivän jälkeen tanssittaa. En tiedä, voisko enään mikään olla helpompaa tai yksikään asia paremmin mun elämässäni just nyt?! Aika siisti tunne.

Onks siellä muita, joille oma aika ja tila on yksi hyvinvoinnin kulmakivistä? Tiedän, että sellaisiakin tyyppejä on, joille tämä ei ole niin tärkeä asia. Ollaan niin erilaisia kaikkia. Miten tämän toisen koulukunnan edustajan saisi kuitenkin ymmärtämään asian tärkeyden, ei ole toiselta pois tai toista vastaan, jos toinen tarvii omaa tilaa? Ei välttämättä aina ihan helppo combo ratkaistavaksi.

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa