Onko vielä laadukasta varhaiskasvatusta?

Luit ehkä vuoden alkupuolella kovasti kohahduttaneen Helsingin sanomien lehtiartikkelin liittyen varhaiskasvatusalalla työskentelevien väsymiseen työssään. Umppu otti kirjoituksessaan kantaa asiaan, ja en voi väittää, ettenkö olisi samantien sännännyt lukemaan sekä Umpun postauksen aiheesta että kommenttiboksin sisällön – keskustelu asiasta on aina kiinnostavaa!  Nyt iltasanomat oli puolestaan nostanut aiheen uudestaan esiin artikkelissaan, jossa niinkin laadukkaalta keskustelupalstalta, kuin vauva.fi:stä oli poimittu kommentteja ja koostettu niistä jokin lista. Raskas päiväkotiarki ja alipalkatut lastentarhanopettajat, minä muiden mukana. Mediasta löytyy koko ajan lisää merkkejä siitä, että laadukas varhaiskasvatus on vain sanahelinää, ja todellisuudessa hommaan väsyy jokainen osallistuja, niin lapset kuin työntekijätkin.

Mutta onko kuitenkaan näin? Mitä jos mä kertoisinkin tänään hyviä uutisia? Kyllä vain: On olemassa laadukasta varhaiskasvatusta.

Itse asiassa, haluan kertoa suoraan, että moni lastentarhanopettaja lähinnä kauhistuu tällä hetkellä jylläävistä keskustelusta netissä ja perhekahviloissa. Yleistetään liikaa, käsitykset vääristyvät ja kohta ihmisiä pelottaa tuoda lapsiaan päiväkotiin. Aluksi ajattelin, etten ota kantaa koko aiheeseen. Antaa keskusteluiden jäädä omaan arvoonsa, sillä eiväthän ne edusta arkea, jota oikeasti päiväkodeissa eletään. Pari viikkoa annoin asian olla, mutta nyt kun asia oli otettu toistamiseen mediassa niin räikeästi esiin, koin, että mun oli vähän päästävä korjaamaan käsityksiä. Lukeehan mun blogiani kymmenet tuhannet ihmiset kuukausittain. En voi pelastaa koko maailmaa, mutta kenties korjata edes muutaman ihmisen käsityksiä aiheesta.

IMG-20161027-WA0003

Haluan siis kertoa sulle hyviä uutisia. Ne perheet, jotka ovat valinneet päivähoidon varhaiskasvatuksen muotona, ovat tehneet hyvän valinnan. Päiväkodissa arki toimii suunnitellusti lapsiryhmän tarpeita vastaavalla tavalla. Huolehdimme lasten perustarpeista, ulkoilemme, liikumme, leikimme ja hyödynnämme ryhmää erilaisten taitojen harjoitteluun. Syliä on aina tarjolla, on aikaa havainnoida lapsia ja kuunnella heidän mainioita ajatuksiaan. Ne, jotka eivät vielä puhu, tulevat kuulluksi muiden keinojen kautta. On iloa ja naurua, mutta myös pettymyksiä ja lukuisten yritysten kautta oppimista. Oivallamme ja opimme yhdessä niin monen monta taitoa arjessa. Aikuiset keskittyvät lapsiin, ovat heitä varten.

Tottakai missä tahansa työssä tulee poikkeustilanteita, jos esimerkiksi flunssaepidemia kaataa työntekijöitä petiin. Mutta niidenkin varalle on tehty etukäteen suunnitelmia, kuinka toimimmme, jos joku puuttuu. Mua suorastaan hävettää, jos saman ammattikunnan edustaja nostaa kädet pystyyn ja kertoo, että jokin kohta päivästä on kaaosta vuodesta toiseen. Tai ettei ulos päästä, koska joku puuttuu. Öhm. Meillähän on mahdollisuus vaikuttaa työhömme, kehitellä mitä tahansa keinoja, joilla arki on miellyttävää ja sujuvaa sekä lasten että työntekijöiden kannalta. Valittamisen ja keskustelupalstoilla huutelun sijaan kehottaisin tarttumaan ratkaisukeskeisesti oman työn tarkasteluun, pohtia uusia tapoja ja keinoja toteuttaa arkea. Uskokaa pois, sellaisia on.

Päiväkodit mahdollistavat vanhempien työssäkäynnin ja opiskelun, mutta lapsen näkökulmasta sen tarkoitus on nimenomaan tarjota varhaiskasvatusta. Ei päiväkodissa vanhempien tai työntekijöiden ehdoilla mennä, vaan nimenomaan lasten. Havainnot, suunnitelmat ja toiminta tehdään heitä varten. Tuemme jokaisen lapsen kasvua,  kehitystä ja oppimista. Ja uskokaa mua, on ehdoton edellytys, että työntekijät ovat koulutettuja. Sekä lastentarhanopettajia että lastenhoitajia tarvitaan, ammatti-ihmisiä tiimityöskentelyyn tukemaan jokaisen pienen yksilön varhaisia vuosia. Tiesitkö, että ne aivan ensimmäiset vuodet ovat kaikista tärkeimmät koko kehityksen kannalta? Niin, älkää nyt  hyvät ihmiset toivoko, että alle 3-vuotiailta vietäisiin opettajat ryhmistä resurssipulaan vedoten. Hyvään varhaiskasvatustiimiin kuuluu sekä lastentarhanopettaja että lastenhoitajia. Joku kun oli ihmetellyt, eikös se nyt ole ihan sama, keitä siellä niitä lapsia syöttää ja pukee. Niin, ei todellakaan ole. Lienee selvää, jos kysymyksen esittääkin jo tuohon tyyliin. Varhaiskasvatuksen suunnittelu ja toteuttaminen todellakin vaatii kasvatusalan ammattilaisia, niin korkeakoulutettuja kuin ammattikoulustakin valmistuneita.

Snapchat-7277757987405153009

Itse koen pienten pedagogiikan ehkä eniten rakkaaksi työssäni juuri nyt. En voi olla korostamatta sen tärkeyttä. Ja oon kyllä onnellisessa asemassa siinä mielessä, että pääsen toteuttamaan visioitani ja arvoja työssäni! Ja miksi väitän, että laadukas varhaiskasvatus ei ole vain sanahelinää, niinkuin välillä mediassa annetaan ymmärtää? Siitä syystä, että olen koko työurani ajan nähnyt ja ollut itse toteuttamassa laatua. Olen edelleen. Enkä todellakaan kehtaisi kertoa olevani lastentarhanopettaja, jos oma kokemukseni olisi se, että en voi tarjota laatua. Sehän on pitkälti musta itsestäni kiinni! Hyvällä suunnittelutyöllä ja vahvan tiimin avulla pystyy melkeinpä mihin tahansa. On toki totta, että sairastumisia tulee itse kullekin ja aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan, mutta niinhän on jokaisella työpaikalla. Jokainen päivä ei ole kuin oppikirjasta. Ei tarvitsekaan olla. Mutta jos halutaan tehdä laatua, luodaan etukäteen vaihtoehtoisia suunnitelmia. Suunnitelma B ja C -mitä tehdään erikoistilanteissa, jotta arki toimii niinkuin poikkeusta ei olisikaan. Suunnitelman avulla vältetään kaaos ja lapsilla on hyvä olla. Uskotteko, kun kerron, että työurani aikana ei ole kertaakaan käynyt siten, että ulos ei olisi päästy meistä aikuisista johtuvista syistä? Jep, totta se on. Avainsanoja: tiimityöskentely, pienryhmätoiminta, suunnittelu ja sitoutuminen työhön.

Moni uupuu työhönsä, mutta onko se loppupeleissä nimenomaan päiväkoti, jossa ihmiset ei jaksa? Uskaltaisin väittää, että ei. Varmasti kaikilta aloilta löytyy työhönsä, itseensä tai ylipäätään elämään kyllästyneitä ihmisiä. Kasvatusalalla se on tietenkin erittäin harmillista, jopa haitallista. Mutta olen sitä mieltä, että moni asia lähtee itsestä. Täytyy olla työ ja vapaa-aika erikseen, mielekkäitä harrastuksia, ja hyvä terveys. Ja tottakai halu työskennellä lasten kanssa, täytyy jaksaa aktiivista vuorovaikutusta. Silloin sä jaksat myös päiväkotityössä.

Voi toki olla, että olen vain nuoruuden innostuksissani edelleen, kun viides vuosi lastentarhanopettajana on käynnissä, mutta olen koko ajan kokenut ja koen edelleen mitä enemmän työvuosia tulee lisää, että voin itse vaikuttaa asioihin ihan valtavasti. Taidan olla aika uudistusmielinen, mutta täytyy myöntää, että monta uutta hyvää käytäntöä on luotu ihan vain sen takia, että olen rohkeasti lähtenyt kokeilemaan. Itse asiassa työn kehittäminen ja epäkohtiiin vaikuttaminen on eräs suuri motivaattori mun työssäni! Miksi asioita yritetään turhaan tehdä niinkuin 80-luvulla? Maailma on muuttunut, oppimiskäsitykset ovat muuttuneet ja lapset ovat varmasti muuttuneet myöskin. Vaikka edelleenkin toki lapsuuden itseisarvo on kaiken taustalla. Kehitän työtäni niin, että arki toimii ja lapsille voidaan tarjota heidän kasvua, kehitystä ja oppimista tukevia asioita. Uskotteko, kun kerron, että mulla ei ole työssäni väsymystä, kiirettä tai meteliä. Avainsanat edelleen: tiimityö, pienryhmätoiminta, arjen organisointitaidot ja päiväjärjestyksen kehittäminen. Ja itseasiassa tällaiset mediakohut saa mut vieläkin vahemmin kehittämään omaa työtäni, haluan olla se, joka puhuu päiväkotien puolesta. Haluan olla laadukkaan varhaiskavastuksen toteuttaja. Päiväkotien puolestapuhuja ja se ihminen, joka kumoaa näiden kamalien keskustelujen luomia väärinkäsityksiä.

Snapchat-1892196880

Jos jokin mediassa esitetty väite pitää paikkansa, niin se on tuo palkkauspuoli. Palkkahan on kyllä pieni, noin 2300e/kk. Tottakai toivoisi, että yhteiskunnassa arvostettaisiin kasvatustyötä paremman palkkauksen muodossa. Mutta siinä kohti, jos raha on suurin työmotivaattori, on varmasti valinnut alunperinkin ihan toisin. Mulla ei ole kyllä mitään valittamista. Ja uskallan todeta, että on olemassa laadukasta varhaiskasvatusta, paljonkin. Ettehän luo virheellisiä yleistyksiä ja käsityksiä muutaman lehtiartikkelin perusteella. Mieluummin se oma kokemus. Uskon, että jos niitä lähdettäisiin kyselemään, löytyisi paljonkin.

Kehottaisin arvostamaan lähtökohtaisesti sitä, että edelleen Suomessa lapsilla on oikeus varhaiskasvatukseen. Ihan jokaisella taustasta ja lähtökohdista riippumatta, se on suuri apu ja edellytys tasavertaiselle koulutien alkamiselle. Ja samaten kehottaisin olemaan onnellinen, jos sulla on työpaikka päiväkodissa. Varmasti oletkin. Muistetaanhan, että moni tekisi mitä tahansa, jotta pääsisi opiskelemaana alaa ja tekemään työtä, jota me saamme tällä hetkellä tehdä. Kasvatustyö on antoisaa ja tärkeää työtä – toivon niin kovasti, että muutamat epämääräiset lehtiartikkelit eivät kuomoaisi sitä faktaa, että meitä päiväkodeissa hyvin jaksavia, täydestä sydämestään ilolla työskenteleviäa kasvattajia on kuitenkin ihan valtava määrä Suomen päiväkodeissa. Uskallan väittää, että itseasiassa varmastikin valtaosa. Emme vain pidä meteliä asiasta. Koska miksi pitäisimme?

ps. Käythän tykkäämässä blogista Facebookissa , saat suoraan uutisvirtaasi uusimmat päivitykset! Ja arkista matskua löytyy myös snapchatissa nimimerkillä millariutta sekä tietysti instagramissa. Ootko muuten huomannut, että myös tänne portaaliin on tullut tykkäysmahdollisuus. Tossa postauksen otsikon alla on pieni sydän, jotka klikkaamalla tuet blogini näkyvyyttä portaalissa, Kiitos <3