Kuka muka valvoo yli yhdeksään?! -Vireystilapohdintoja

”Mun iltani alkaa vasta siinä ysin pintaan” Öööö, siis mitä?!  Kuului keskustelumme eräänä päivänä työkavereiden kesken. Monen aikuisen ilta ilmeisestikin oikeasti alkaa vasta siinä yhdeksän kieppeillä. Silloin on saatu kotivelvollisuudet hoidettua, ja on hyvää aikaa keskittyä rentoiluun – telkkarin katsomiseen tai vaikkapa koneella tsättäilyyn. Kai? Itsehän olen aivan tsippi 2030 ja iltapalan jälkeen raahaudun sänkyyn yhdeksäksi, viimeistään vähän yli. Jos yhdeksän jälkeen laittaa mulle whatsappia, niin harvemmin saa enää kiinni. Monelle kaverillekin on tuttua aamulla laittamani paluuviestit, jotka alkaa saatesanoilla ”sori, olin yllätysyllätys nukkumassa jo, kun pistit viestiä”. Viimeksi eilen illalla pohdiskelin ääneen ihan raatona sohvalla maatessani salkkareita kattellen, että oikeastiko ihmiset tässä kohti iltaa alkavat vasta piristyä :D Vaikea uskoa. Tästä innostuneena havainnoinkin päivänä mittaan itseäni – miten mun vireystilani kulkee hereilläolon aikana.

Herään tavanomaisesti uuteen päivään puoli kuuden ja puoli seitsemän välissä. Oon aina innokas ja energinen heti aamusta. Tänäänkin naurettiin mun silmäpusseille heti kuus ja kakskymmentä. Aika ihanaa kyllä asua tollaisen aamuihmisen kanssa, on sama vireystila pitkin vuorokautta ;) Aamuisin oon aina tehokas ja hyvällä tuulella, tulee touhuttua kaikenlaista mahdollista, mitä nyt vain ehtii ennen työpäivää. Vireystila asteikolla nollasta kymmeneen – melkein kymppi. Töissä arki on niin aktiivista tekemistä, että pysyy väkisinkin skarppina kahdeksasta neljään. Kävellen, kontaten, ulkoillen ja siirtyen pitkin päivää. Ei tuu juurikaan istuttua. Istuminenhan se vasta puuduttaa ja väsyttää, vai mitä. Opettajana en ole juuri koskaan edes nukkarissa, joten siinäkään välissä ei ehdi tulla pysähtymistä ja väsähtämistä. Ainut, mikä vaikuttaa vireystilaan välillä merkittävästi, on nälkä. Jos esimerkiksi lounaalle pääsy venähtää. Ja samaten nälkä iskee myös siinä kahden-kolmen välissä iltapäivällä, mutta kun siinäkin syö kunnon eväät, pysyy verensokeri tasaisena, eikä tule toista paljon puhuttavaa ilmiötä ”iltapäiväväsymystä”. Ei mulla sellaista ole. Vireystila yhdeksän.

IMG_20160220_083812

Kun pääsen töistä joskus neljän ja viiden kieppeillä, kipittelen useimmiten salille. Joskus tulee pieni notkahdus energiatasoihin. Kun on koko päivän touhottanut töissä, saattaa bussimatkalla pohtia, että kulkeekohan tänään, jaksaakohan sitä oikeasti? Vireystila seitsemän ja puoli. Mutta useimmiten kuitenkin treenin jälkeen on energinen ja freesi olo – onneksi lähdin! Kotona olen viimeistään salkkareiksi. Siinä kohti vireystilaan alkaa tulla isompi notkahdus. Rentoilumoodi ehkä, ehkä pakollinen paussi päivän tohinoitten jälkeen. Treenien ja töitten jälkeen sohva ja salkkarit on oikein houkutteleva vaihtoehto. Tuntuu kivalta olla vain paikallaan, olla tekemättä mitään. Vireystila kuusi. Salkkareitten jälkeen alan jo haaveilla nukkumaanmenosta. Iltapala on puoli yhdeksän jälkeen, ja kuten sanottua, on ehkä maailman paras tunne mennä ysiltä nukkumaan. Väsyneenä aktiivisen päivän jälkeen. Mä oon siis oikeasti ihan tsippi klo 21. Vireystila jotain nollan ja yhden välistä. En osaa edes kertoa, mikä olisi niin tärkeää, että suostuisin arkena valvomaan siitä pidempään. Ja kyllä, kutsun sitä valvomiseksi.

Mun vireystilani kulkee siis sellaista aikalailla tasaista laskua iltaa kohti. Aamulla ja aamupäivällä on virkeimmilläni, ja iltapäivää sekä iltaa kohti väsyy pikkuhiljaa. Ruokavaliolla, päivätyöllä ja säännöllisellä harrastuksella tulee tietysti pidettyä tietynlaista vireystilaa yllä. Jos söisi huonosti tai tekisi vuorotyötä, vireystasot olisivat varmasti ihan erilaiset vuorokauden eri aikoina. Mulle tää kuitenkin toimii. Enkä kyllä jaksaisi mun arkeani, siis ihan vain töitä ja treenejä ja näitä blogihommia, jos nipistäisin jostain osa-alueesta. Työpäivän jälkeen kun oikeasti jää vain se 4-5 tuntia aikaa ennen nukkumaanmenoa :D Mutta toisaalta, kuinka siistiä, kun voi tehdä vaan itselle tärkeitä juttuja ja mennä omien tarpeiden mukaan. Silloin nukkumaan, kun itse haluaa ja valita sellaisen työn, että pystyy ja jaksaa tehdä treenihommia ;)

Screenshot_2015-12-14-20-21-04-1

Kulkeeko sun aktiivisuus ja vireystila samaa rataa: aamusta on virkeimmillään ja siitä iltaa kohti väsähtää pikkuhiljaa? Olisi kiva kuulla, jos joku iltaihminen sattuu lukemaan tätä, minkälainen on iltaihmisen kokema vireystila pitkin päivää? Milloin on vireystila kymppi ja milloin ihan nolla? En osaa nimittäin kuvitella esimerkiksi väsymyksen tunnetta aamuisin, enkä tiedä, miltä tuntuu olla aamuisin pahalla tuulella siitä syystä, että väsyttää. Enkä myöskään tiedä, miltä tuntuu nouseva fiilis iltaa kohti?  Oon myös miettinyt sitä, milloin iltaihmiset ja nämä yli-yhdeksään-valvovat ihmiset nukkuvat? Musta tuntuisi ihan kamalalta ajatukselta kerätä arkiviikolla univelkaa. Vai onko niin, että näille iltakukkujille riittää vähemmän nukuttuja tunteja. Tai ehkä heidän työrytminsä on erilainen, sehän on toki luonnollinen selitys osalle porukkaa. Mutta päiväkodintätejä se ei selitä, heillähän on sama rytmi kuin mulla! Ehkä se on tää saliharrastus ja vuorovaikutustyö, jotka tekevät sen, että päivisin on hyvä vireystila yllä, mutta on kuitenkin nukuttava joka yö kahdeksasta kymmeneen tuntia, jotta sama jatkuu seuraavanakin päivänä. Ehkä? Ja siis omalla kohdallanihan tämä toimii. Teen työtäni ahkerasti ja innolla ja vapaa-ajalla keskitän energiat mulle tärkeisiin juttuihin, kuten bloggaamiseen ja treeneihin. Joku aina välillä kysyy, miten jaksan olla iloinen ja touhuta niin paljon ja sporttaillakin vielä. Niin sanoisin, että ihan vain sen ansiosta, että en valvo yli yhdeksään.

Treenikengissä on myös Facebookissa / Instagramissa